Juhannus on valon juhla keskikesällä. Juhlan tausta on varhaisissa uskonnoissa, joissa juhannus liitettiin uuden elämän syntyyn hedelmällisyyden kautta. Juhannus onkin vuoden juhlista seksuaalisin.
Luonnonkansojen maailmankuvassa auringon kierto käy juhannuksena korkeimmalla kohdallaan pesässä maailmanpuun oksalla. Kun aurinko taas alkaa juhannusviikolla laskea, tapahtuu käänne, jolloin pahat henget nousevat esiin.
Pahoja henkiä manataan pois juopottelulla ja meluamisella. Juoputtelu ja hedelmällisyys liittyvät nekin yhteen. Perimätiedon mukaan, mitä enemmän juhannuksena juopotellaan, sitä parempi tulee sadosta.
Juhannusta vietettiin alun perin vuoden pisimpänä päivänä, mutta katolinen kirkko siirsi juhlapäivän 400-luvun alkupuolella kesäkuun 24. päivään ja nimesi sen tarkalleen puoli vuotta ennen joulua syntyneen Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Nimi juhannus tulee Johanneksesta ja Johannes viittaa Johannes Kastajaan.
Alkujaan juhannus oli vaarallinen juhannus, pakanallinen juhla, johon kuuluivat ihmisuhrit. Muun muassa druidien uskonnossa juhannuskokon sijaan poltettiin kuitenkin vappukokkoa. Roomalaisille druidit edustivat veronhimoa ja ihmisuhreja.
Katolisen kirkon taitavuutta osoitti Johannes Kastajan yhdistäminen juhannukseen. Johannes Kastajan tarinaan liittyy juhlintaa, juopottelua, tanssimista, seksuaalisuutta ja yksi hukkumiskuolema. Johannes Kastaja kastoi Jeesus Nasaretilaisen kristinuskoon. Johannes Kastaja oli juutalainen filosofi, jota sekä kristinuskossa että Islamissa pidetään profeettana. Johannes oli kuitenkin myös ihmisuhri.
Herodes Antipas vangitsi Johanneksen, koska tämä oli moittinut Herodesta siitä, että hän oli ottanut velipuolensa Filippoksen vaimon, Herodiaan, itselleen. Eräät hienoimmista klassisen taiteen merkkiteoksista, maalauksista, näytelmistä ja oopperoista, liittyvät Johannes Kastajaan ja nuoreen kaunottareen Salomeen.
Raamatun ja muiden aikalaislähteiden mukaan Herodes järjesti syntymäpäivänään pidot hoviherroilleen ja sotaväen päälliköille. Herodiaan tytär Salome tuli silloin sisään ja tanssi.
Herodes ja hänen viinin humalluttamat pöytävieraansa olivat eroottisesta tanssista ihastuksissaan.
Kuningas sanoi tytölle: ”Pyydä minulta mitä vain tahdot, niin minä annan sen sinulle.”
Tyttö meni ulos ja kysyi äidiltään Herodiaalta: ”Mitä minä pyytäisin?”
Äiti vastasi: ”Pyydä Johannes Kastajan päätä.”
Tyttö kiiruhti heti takaisin kuninkaan luo ja sanoi: ”Tahdon, että annat minulle nyt heti vadilla Johannes Kastajan pään.”
Kuningas tuli pahalle mielelle, mutta koska hän oli vieraittensa kuullen vannonut valan, hän ei voinut vastata kieltävästi. Hän antoi heti pyövelille käskyn, että tämän oli tuotava Johanneksen pää. Pyöveli meni vankilaan ja mestasi siellä Johanneksen. Sitten hän toi pään vadilla ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi pään äidilleen, joka hautasi sen käymälään.
Myöhemmin Salome putosi jään läpi veteen. Jää murtui niin, että ruumis jäi veteen ja pää jään yläpuolelle. Salome oli ansassa siihen saakka, kunnes suuri jääpala tuli ja leikkasi hänen niskansa.
Maalaustaiteen alueella Tizian on kuvannut, miten nuori tyttö pitää vanhan parrakkaan miehen päätä hopeavadilla sylissään. Vastaava aihe löytyy myös Andrea Solarilta ja Caravaggiolta. Lucas Cranachin (1472–1553) maalauksen estetiikka on niin osoittelevaa, että musiikkivideona se kiellettäisiin amerikkalaisessa televisiossa.
Franz von Stuck on maalauksessaan kuvannut rinnat paljaana tanssivaa Salomea ja tyypillinen maalaustaiteellinen aihe on myös Salomen seitsemän hunnun tanssi Johannes Kastajalle, joka on vangittu kaltereiden taakse. Maalausten intensiivisyys ylittää Hannu Salaman Juhannustanssien seksuaalisuuden.
Oscar Wilde teki näytelmän Johannes Kastajasta ja Salomesta. Wilden näytelmässä Herodias on vallanhimoinen, Salome hemmoteltu ja itsepäinen, Herodes tahdoton ja Johannes aidon valaistuneesti kaiken maallisen yläpuolella. Johanneksen aurinkoasenteen vastakohtana kuulla on merkittävä osa näytelmässä. Kuu symboloi neitsyyttä ja hulluutta.
Richard Strauss valmisti Wilden näytelmästä kuuluisan oopperan, joka valmistui vuonna 1905. Salomen rooli on eräs koko oopperakirjallisuuden vaikeimpia ja suomalainen Karita Mattila sen kuuluisimpia tulkitsijoita.
Johannes Kastajan tarina liittyy siihen, miten katolinen kirkko halusi antaa uuden, kristillisen merkityksen Euroopassa yleisesti vietetylle keskikesän juhlalle. Kastajan tarina voitti värikylläisyydessään vanhat uskomukset.
Juhannus kertoo juhlana osaltaan siitä, miten pakanallisten uskontojen juhlat siirtyivät kristinuskoon.
Sigmund Freud on teoksessaan Der Mann Moses und monotheistische Religion esittänyt mielenkiintoisen teorian kristinuskon menestyksen syistä Rooman valtakunnassa. Freudin mukaan kristinuskoon käännyttiin laajalti Rooman valtakunnassa, koska Raamatusta löytyivät universaalisti muotoiltuina ne probleemit, joihin myös pakanallisissa uskonnoissa etsittiin vastausta.
Johannes Kastajan tarina ei ole ainut juhannukseen liittyvä taiteellinen aihe, vaan yhtä kuuluisia ovat William Shakespearen Kesäyön unelma ja Tove Janssonin Vaarallinen juhannus. Kesäyön unelma on kevyt sukellus unen ja toden rajamaille ja eräässä mielessä Janssonin kirjan voi nähdä sen lempeänä jatkona.
Suomalaisen nobelistin F. E. Sillanpään Ihmisiä suviyössä on nyttemmin vähemmän luettu juhannuskirja.
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rehtori.