Pienestä länsiafrikkalaisesta kylästä viime vuoden loppupuolella alkaneesta Ebola-epidemiasta uhkaa tulla pahempi ja laajempi tartuntatauti kuin terveysviranomaiset halusivat vielä vähän aikaa sitten uskoa. Runsas viikko sitten Ebola saapui kolkuttelemaan länsimaiden ovia. Virus on vaatinut ensimmäiset uhrinsa Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
Tieto hätkäytti monet hereille. Kyse ei ole enää pelkästä terveysuhasta, joka pysyy maantieteellisesti rajatulla alueella Afrikan länsiosissa. Nykyaikaisessa maailmassa virukset voivat levitä muutamassa tunnissa lentoteitse.
Maailman terveysjärjestö WHO on julistanut epidemian kansainväliseksi hätätilaksi. Paniikkiin ei ole aihetta, mutta Ebolaan on suhtauduttava vakavasti.
KeväälläGuineassa, Sierra Leonessa ja Liberiassa havaittu virus aiheuttaa verenvuotokuumetta, joka useimmiten tappaa potilaan muutamassa päivässä.
Tauti on salakavala ja leviää helposti puutteellisissa hygieniaolosuhteissa. Monissa afrikkalaisissa sairaaloissa ei ole juoksevaa vettä eikä sairaanhoitohenkilökunnalla käytössään esimerkiksi suojakäsineitä. Näin Ebolalla on suotuisat edellytykset levitä sairaalaoloissakin, puhumattakaan kylistä ja kaupungeista.
Taudin taltuttamista vaikeuttaa joidenkin noituuteen uskovien ihmisten epäluulo sairaaloita ja lääketiedettä kohtaan. Onpa tapauksia, joissa sukulaiset ovat kaapanneet verenvuototautia poteneen sairaalasängystä ja vieneet takaisin kotikyläänsä.
WHO:n mukaan virustautiin on Afrikassa menehtynyt tähän mennessä yli tuhat ihmistä. Parintuhannen arvellaan sairastuneen. Terveysviranomaisilla ei ole täsmällistä tietoa sairastuneista. Määrä on todennäköisesti huomattavasti suurempi, sillä Ebolaa ei välttämättä osata vieläkään tunnistaa kaikkialla tai raportoida tartunnoista. Tiedonpuute hidastaa epidemian torjuntaa.
Tappavan Ebolan taltuttaminen vaatii kansainväliseltä yhteisöltä nopeita ja määrätietoisia ponnistuksia. Länsimaat eivät voi kääntää selkäänsä Afrikassa raivoavalle taudille.
Ebola ei ole uusi tuttavuus. Ensimmäiset tapaukset havaittiin Kongossa vuonna 1972. Virus tunnistettiin neljä vuotta myöhemmin. Tästä huolimatta lääkkeiden kehittäminen on ollut hidasta. Syy lienee, ettei Ebola ole aiemmin koskettanut läntisiä maita.
Äskettäin kehitetyn seerumilääkkeen vaikuttavuutta ei ole ehditty testata eikä sillä ole viranomaishyväksyntää. WHO on kuitenkin päättänyt, että lääkettä voidaan käyttää kriisin taltuttamiseksi. Aikaa ei ole hukattavana. Lääkettä on kuitenkin ehdittävä valmistaa suuria määriä.
Kun Ebola toivottavasti saadaan taltutetuksi yhteisvoimin, edessä on varautuminen jossakin vaiheessa puhkeavaan seuraavaan epidemiaan. Länsiafrikkalaisten sairaaloiden toimintaedellytyksiä on parannettava. Tarvitaan vesijärjestelmiä, sairaalatarvikkeita, hygieniaopastusta sekä kansalaisvalistusta lääketieteen mahdollisuuksista ja viruksen varhaisesta tunnistamisesta.
Pääkirjoitus