Siihen aikaan kun keisari Augustus antoi käskyn valtakuntansa verollepanosta ei käsitetty, että kriittiset silmät niihin lauseisiin vielä tarttuisivat.
Kaleva pyysi kahdelta kirjallisuuskriitikoltaan, oululaiselta Marja-Riitta Vainikkalalta ja tamperelaiselta Terhi Rannelalta näkemystä, kuinka "hyvä" jouluevankeliumi on.
Samalla he tarkastelivat sitä, istuuko evankeliumi nykyiseen toimintaelokuvien vauhtikaavaan.
Kristikunnan kirkoissa luetaan jouluevankeliumina Luukkaan evankeliumin 2. luvun jakeet 1-20. Päähenkilöitä ovat Joosef, Maria ja syntyvä lapsi, Jeesus.
Päähenkilön olisi paikallaan hypähtää heti esille, juonta kuljettamaan. Jouluevankeliumissa niin ei ole.
"Isoimman tilan saavat paimenet. Heille Herran enkeli ilmoittaa ilosanoman ja neuvoo tien seimelle", Vainikkala sanoo.
Vainikkalan huomion mukaan joukkokohtauksen takia keskeiseksi tulee yhteisöllinen uhka tai eripuraisuus.
"Niin kuin käykin koko evankeliumin tarinassa."
Nopeaa toimintaa
Tarinassa pitää olla jymäkkä huippukohta, jossa toiminnan suunta kääntyy. Silloin alkaa selvitä, saavuttaako päähenkilö tavoitteensa vai ei.
Miten tämä onnistuu joulutarinassamme?
"Jouluevankeliumissa leikkaus on nykyaikaisen nopeaa, kuin musiikkivideossa. Kohtaukset vaihtuvat nopeasti eikä tarina laahaa paikallaan", Vainikkala myöntää.
Hän on kuitenkin sitä mieltä, että evankeliumin draamallinen eheys hajoaa. Päähenkilö ei nouse näkyville, koska mukana on paljon sivuhenkilöitä.
Maria huolehtii
Henkilöiden syventäminen on tärkeää.
Terhi Rannela pitää jouluevankeliumin henkilökuvausta ulkokohtaisena.
"Mariasta syntyy kaikkein eloisin kuva. Joosefista lukijalle kerrotaan vain, että hän kuului Daavidin sukuun", Rannela huomauttaa.
Marian persoonasta käy ilmi merkittävä piirre: hän on huolehtivainen äiti.
"Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heillä ei ollut tilaa majatalossa", Rannela lukee.
Äidin luonteesta pilkahtaa myös vaatimattomuus. Kun paimenet kertoivat tuoreille vanhemmille ihmeellisen uutisen heidän lapsestaan, niin Maria ei kiljunut riemusta.
"Vauvan käyttäytymisestä ei kerrota mitään. Jeesus ei itkenyt tai vaatinut vanhempiensa huomiota", huomauttaa Terhi Rannela.
Huippu keskellä
Tarinan huippu sijoittuu jouluevankeliumin keskelle. Väärään paikkaan.
Vainikkalan mielestä on tehokkaampaa sijoittaa käännekohta kultaiseen leikkauksee n eli hieman myöhemmin. Elokuvissa huippu iskee vasten kasvoja, kun tarinasta on kerrottu kaksi kolmasosaa.
"Plussana on vahvaksi tihenevä tunnelma ja eri efektien käyttö kuten taivaallisen sotajoukon kuoro ja valotehot sekä ympäristön vaihtumisen tuoma värikkyys", Marja-Riitta Vainikkala maalailee.
Rannela huomauttaa, että kyyninen nykylukija ei välttämättä innostu yliluonnollisista näyistä, enkeleistä ja ihmelapsista.
Rannelaa itseään kiinnostaa virheiden sijaan kerronnalliset aukot eli se, mitä jätetään sanomatta ja näyttämättä.
"Marian synnytyksestä ei kerrota mitään. Hänhän oli hyvin nuori nainen, nykymittarilla teini-ikäinen, ja ensisynnyttäjä", Rannela puhelee.
Hän haluaisi tietää sattuiko synnytys Mariaan? Mitä Joosef teki synnytyshetkellä? Mikä Marian vointi oli synnytyksen jälkeen?