Valery Giscard dEstaingin linjaukset EU:n tulevaisuudesta heijastavat hänen omaa ajatteluaan.
EU:n tulevaisuuskonventin puheenjohtaja, Ranskan entinen presidentti Valery Giscard dEstaing teki sen taas. Hän tuo konventtiin ehdotuksia, jotka pohjaavat paljon enemmän hänen omaan ajatteluunsa kuin jäsenten käymään keskusteluun. Tällainen yksipuolisuus on aivan väärä tapa tehdä Euroopan tulevaisuutta. Konventin puhemiehistön torstaina hivenen lieventämät ehdotukset eivät tietenkään vielä muutu niitä vain paheksumalla. On myös varauduttava siihen mahdollisuuteen, että ne hyvin paljossa saattavat linjata tänä vuonna tehtäviä ratkaisuja.
Giscardin ajatuksissa on saada EU:lle syntymään vahva presidentin virka. Tämän virkakausi olisi kaksi ja puoli vuotta kerrallaan, ja valinnan tekisi EU-maiden päämiesten huippukokous.
Unionin ulkoministerillä olisi myös näkyvä rooli, ja päivänpolitiikan koordinoinnista vastaisi seitsenhenkinen "johtokunta". Kerran vuodessa EU:n presidentti pitäisi unionin tilaa koskevan puheen kansallisista parlamenteista ja europarlamentista koostuvalle kansojen kongressille.
Kaiken kaikkiaan Giscard keskittäisi valtaa tuntuvasti. Kiertävää puheenjohtajuutta ei enää olisi, komission rooli kutistuisi ja parlamentin valta vähenisi entisestään. Unionista tulisi hyvin presidenttikeskeinen järjestelmä, jossa vallasta jäisi vain rippeitä johtokunnan ja EU-johtajien huippukokouksen alapuolelle.
On ilman muuta selvää, että tällainen järjestelmä ei millään sovi Suomen kaltaiselle maalle. Samassa veneessä ovat unionin muutkin pienet jäsenmaat. Ateenassa ne esittivät yhdessä viikko sitten mielipiteitään Giscardille. Nyt on nähty, ettei siitä ollut paljon apua.
Giscardin hivenen muutetutkaan ehdotukset tuskin menevät läpi. Kysymys onkin siitä, muuttuvatko ne matkalla täysin vai vain vähän. Esimerkiksi ajatus EU:n presidentistä kelpaa suurille maille kuten Saksalle, Ranskalle, Italialle, Britannialle ja Espanjalle. Tällaisen rintaman vaikutusvalta on hyvin vahva.
Matka Giscardin ehdotuksista EU:n päätöksiksi on pitkä ja mutkikas. Ensimmäinen viilaus tehdään jo tänään perjantaina, jolloin asia virallisesti tulee konventin puheenjohtajistolta koko konventille. Edessä on varmasti hyvin repivä keskustelu. Pulmana vain on, että konventin keskustelu ei tunnu tähänkään mennessä Giscardia paljon hetkauttaneen, ja juuri hän esittelee työn tulokset EU:n huippukokoukselle Thessalonikissa juhannuksena.
Konventilla on siis vain alle kaksi kuukautta työskentelyaikaa jäljellä, ja eväät näyttävät olevan pahasti levällään. Etenkin suurten ja pienten maiden välillä on ammottava kuilu. Kyse ei ole vain käytännön asioista, sillä presidenttikeskeisyyden ja yhteisöllisyyden välillä on suuri periaatteellinen ero.
On ihme, jos konventti saa tämän pohjalta aikaan yhteisen näkemyksen. Ratkaisut jäävätkin pian alkavaan hallitusten väliseen konferenssiin, jonka jäljiltä EU:n uusi perussopimus pitäisi hyväksyä huippukokouksessa.
Eduskunnan uusi puhemies Paavo Lipponen oli oikeassa varoittaessaan kansanedustajia tulevista EU-töistä. Ne ovat tärkeämpiä ja kiireellisempiä kuin moni ehkä arvaakaan. Samalla lähestyy pääministeri Anneli Jäätteenmäen ensimmäinen kansainvälinen tulikoe. Konventti voi mennä Giscardin sooloiluksi, mutta hallitusten välisessä konferenssissa vaaditaan yksimielisyyttä. Neuvotteluista tulee vaikeat, ja jos Suomi aikoo niissä jotain saavuttaa, on myös oltava valmis jotain antamaan.