Mikään ei auttanut. Toisiaan Brysselissä onnitelleet EU-johtajat joutuivat pitkän ja tarpeettomankin kädenväännön jälkeen myöntämään, ettei Kreikka kykene selviämään lainoistaan. Maa on maksukyvyttömässä tilassa ja sen velat järjestellään uudelleen. Kreikasta tuli historian ensimmäinen euromaa, joka ei kykene hoitamaan valtionvelkojaan.
EU-johtajien sopimus syntyi viime tingassa. Se oli myös hyvin tärkeä sopimus. Jos kokous olisi päättynyt sekasortoon, seurauksia on vaikea edes kuvitella. Markkinoiden paniikilla ei olisi ollut rajaa.
Kreikkaa autetaan pidentämällä valtion ottamien lainojen takaisinmaksuaikoja ja alentamalla velkojen korkoja. Yksityiset sijoittajat, jotka ovat lainanneet maalle rahaa, saavat tuntea tappioita nahoissaan. Ne joutuvat hyväksymään, ettei Kreikan valtio maksa niille koskaan velkojaan kokonaan takaisin. BBC:n mukaan Kreikan saamat velkahelpotukset ovat noin 50 miljardia euroa.
Velkahelpotukset iskevät erityisesti valtiota lainoittaneisiin kreikkalaisiin pankkeihin, joita joudutaan vastaavasti tukemaan kymmenillä miljardeilla. Suomen vaatimuksiin vakuuksista myönnyttiin. Mitä myöntyminen tarkoittaa käytännössä, selvinnee myöhemmin.
Torstain huippukokous tuotti sen minkä sen pitikin. Sillä rauhoitetaan markkinoita ainakin hetkeksi. Euroopan johtajat saavat hiukan lisää aikaa jatkotoimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Vaara on ohi, mutta valitettavasti vain lyhyeksi aikaa.
Seuraavaksi EU:n on ryhdyttävä tosissaan siihen talousremonttiin, jota on lupailtu parin viime vuosikymmenen ajan. Lissabonissa 11 vuotta sitten tehty päätös nostaa Eurooppa maailman kilpailukykyisimmäksi tietoon perustuvaksi taloudeksi pitää kaivaa uudelleen esiin ja ryhtyä toteuttamaan sitä.
Ensimmäiseksi on kuitenkin simputettava Kreikan poliittista johtoa oikein kunnolla. Maan hallitukselle on tehtävä selväksi, että yli varojen elämisen aika on ohi, ja hallituksen pitää vastaavasti selittää kansalaisilleen vaikka rautalangasta vääntäen, että oikea vauraus syntyy vain tehokkaasta työnteosta.
Mellakoinnista ja levottomuuksista päätellen kreikkalainen kadunmies ei vieläkään ymmärrä, mitä maalle on tapahtunut. Ja kun ei ymmärrä, päällimmäinen syy on poliitikoissa, jotka ovat päässeet valtaan lupaamalla kansalle etuja, joihin sillä ei oikeasti ole varaa.
Suomen kannalta on onni, ettei euro kaatunut. Euron ja euroalueen puolesta on syytä tehdä työtä jatkossakin. 1990-luvun kriisi opetti paljon.
Euroopan talouden rakenteiden uudistaminen on urakka, josta poliitikoille ei kehuja jaeta. Populistit kautta Euroopan julistavat ratkaisuksi euron ja EU:n hajottamista ja kellon kääntämistä 20 vuotta taaksepäin, kansallisten valuuttojen kulta-aikaan.
Kaikkein populistisimmillekin on hyödyksi kurkistaa Euroopan tapahtumiin 1990-luvun alussa. Spekulantit kaatoivat eurooppalaiset valuutat toinen toisensa jälkeen, vaikka yhteisvaluutasta ei ollut tietoakaan.