Irlannin poliittinen johto ei ilmeisesti vieläkään ymmärrä, miten pahassa jamassa maa on. Sunnuntaina puhjennut hallituskriisi osoittaa, ettei talouskriisi ole vielä opettanut tarpeeksi.
Ajat eivät ole koskaan niin huonot, etteikö tilaa olisi kunnon sekamelskalle hallituksessa. Irlanti ajautui sunnuntaina poliittiseen kaaokseen, kun hallituskoalitiossa olleet Fianna Fáil ja vihreät ryhtyivät riitelemään.
Vihreät ei kestänyt enää, kun Fianna Fáilin puheenjohtajuudesta luopunut Brian Cowen kieltäytyi kuitenkin eroamasta pääministerin tehtävästä.
Vihreät jättivät hallituksen, jolta samalla hävisi enemmistö maan parlamentissa. Sen on määrä äänestää hallituksen luottamuksesta tänään. Aikaisemmin useat Cowenin puolueen ministerit olivat jättäneet tehtävänsä.
Jos Cowen ja hänen hallituksensa saa epäluottamuslauseen, uudet vaalit on järjestettävä neljän viikon päästä.
Irlannin poliitikkojen arvostelukyky on pettänyt pahasti. Maa on käytännössä ulkomaisten velkojien käsissä. EU ja IMF rakensivat pahasti yli varojensa eläneelle saarivaltiolle 85 miljardin euron suuruisen pelastuspaketin.
Lainat saadakseen Irlannin täytyy nostaa reippaasti veroja ja leikata menoja. Tarvittavat budjettilait ovat yhä säätämättä. Tässä tilanteessa ei luulisi opposition ensimmäisenä vaativan vaalien aikaistamista ja parlamentin hajottamista. Mutta niin vain on. Oppositiopuolueet tähyävät hallitusvaltaan.
Työväenpuolue ja keskustalainen Fine Gael ovat mielipidemittauksissa kaukana edellä Fianna Fáil -puoluetta. Työväenpuolue on jopa väläyttänyt, että valtaan päästyään se pyrkisi neuvottelemaan tukipaketin ehtoja uusiksi.
Oppositiossa näyttää laajemminkin olevan ajattelua, jonka mukaan muiden on pakko pelastaa Irlanti. Muussa tapauksessa valtion lainanotto käy kalliimmaksi tai pahimmassa tapauksessa vaarantuu Euroopan laajuisesti.
EU:n ja IMF:n on palautettava laukalle lähteneet irlantilaispoliitikot maan pinnalle. Irlanti on taitamattomuudellaan ja vastuuttomuudellaan pilannut taloutensa. Syy on vain ja ainoastaan sen. Jos kriisin hoitoon vastauksena on lyhytnäköinen poliittisen edun tavoittelu, velanantajien on kiristettävä velkojen ehtoja lisää. Viimeistään nyt pitäisi irlantilaistenkin tajuta, ettei talouskriisi ole vain hallituksen päänvaiva.
Kun muut maat uurastavat löytääkseen keinoja säästääkseen Irlannin täydelliseltä romahdukselta, maan on itse tehtävä parhaansa. Se on vähintä, mitä pelastettavalta maalta voi odottaa.
Talouskriisin hoitaminen ei tosin ole missään helppoa. Suomessa 1990-luvun alussa koettu kriisi maksoi paljon silloisille vallanpitäjille. Pääministeri Esko Aho ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen saivat Suomen pelastetuksi viimeiseltä rajalta. Palkinnoksi keskusta sai vaalitappion ja Aho tungettiin yhteiskunnalliselle sivuraiteelle vuosiksi. Ankarassa lamassa tehtiin ankaria toimenpiteitä. Suomi kykeni niihin, Irlannille näyttää tekevän vaikeata.