Kilpapaintball on lisännyt suosiotaan viime vuosina siinä määrin, että värikuulapelaamisesta voidaan puhua urheilulajina. Amerikassa laji tunnetaan jo toiseksi suurimpana kilpalajina, joka on ohittanut skeittauksen ja lumilautailun. Suomessa kilpapaintballia on pelattu yli kymmenen vuotta ja sarjatason kilpaharrastajia löytyy usieta satoja.
Kilpapaintballin Suomen mestaruudesta on kisattu yhtäjaksoisesti ja sarjamuotoisesti vuodesta 1994 saakka. Suomen Paintball-liitto organisoi SM-liigaa, jonka lisäksi vuosittain järjestetään kiinnostuksesta riippuen I- ja II-divisioonat.
"Tänä vuonna kilpapaintballia pelataan SM-liigassa ja I divisioonassa. Viime kesänä pelasin II divisioonassa, mitä ei tänä kesänä järjestetä osallistujien puuttuessa", kertoo ylivieskalainen 26-vuotias Markus Latvala.
Latvala on harrastanut paintballia jo 16-vuotiaasta saakka. Harrastus lähti liikkeelle metsäpeleistä, joita pelattiin oman roolipeliseuran Corps ry:n (Club of Roleplayers) jäsenten kanssa. Myöhemmin Corps osti itselleen omat värikuula-aseet ja seura muuttui roolipeli- ja paintball-seuraksi.
Viime kesänä Corps ry sijoittui neljänneksi II divisioonassa, jossa oli yhteensä kahdeksan joukkuetta. Nykyisin Corps -seuralaiset ovat hajonneet ympäri maata, mutta yhteisen harrastuksen pariin palataan silti säännöllisesti. Seuran kasvatteja on nähty kansainvälisillä paintball -kentilläkin.
Lajin juuret metsäpelaamisessa
Pelkistettynä paintball-pelien idea on lipunryöstö vastustajan päädystä. Molemmat puolet suojaavat omaa lippuaan ja yrittävät osua värikuulilla vastapuolen pelaajiin. Osuma eliminoi pelaajan pois kentältä. Osumien tulkinnan suorittavat tehtävään koulutetut tuomarit.
Kun värikuulan osuu vastustajaan, siitä jää vaatteisiin väriläiskä. Kilpapaintballin juuret ovat lähtöisin tutummasta metsäpelaamisesta. Pääajatus peleissä on sama, vaikka muutoin kilpapaintball poikkeaakin metsäpelaamisesta.
"Kilpapaintballia ei pelata maastopuvut päällä, niin kuin metsäpeleissä. Kilpapaintballissa puvut ja aseet ovat värikkäitä, pelit nopeita ja hektisiä. Yksi peli kestää korkeintaan seitsemän minuuttia, mutta voi olla ohi jo minuutissa. Usein myös liigapelaajat nousevat metsäpelaajista", kertoo Markus Latvala.
Naiset tarkempia
kuin miehet
Metsäpeleissä paintballia on mahdollista pelata eri variaatioilla. Kilpapaintballissa pelit ovat kuitenkin niin sanottuja lipunryöstöpelejä. Pelissä kaksi joukkuetta lähtevät kumpikin omalta puoleltaan ryöstämään vastustajajoukkueen lippua yrittäen samalla suojata omaa lippuaan.
"Kilpapaintballissa pitää olla nopea ja tarkka. Pelaamisessa täytyy olla järkeä ja yhteishenkeä. Kilpapaintball on joukkuelaji ja jos pelaaja ei tiedä, missä kaverit ovat etenemässä, niin hän tippuu äkkiä", kertoo Markus Latvala.
Vaikka suuri osa paintball-harrastajista on miehiä, on naisiakin mukana.
"Naiset ovat usein tarkempia tähtääjiä ja rauhallisempia ampujia kuin miehet. Pienikokoisuudesta on myös etua, kun kohde on pienempi", naurahtaa Latvala.
Viime vuonna Euroopassa kisasi ainakin yksi naisjoukkue.
Kilpakentät siirrettäviä sub-air -kenttiä
Paintball -kenttiä Ylivieskasta löytyy kaksi, toinen Raudaskylältä ja toinen Savelasta. Nivalasta kenttä on Ruuskanperällä, Kalajoella Hiekkasärkillä ja Sievissä Louekalliolla.
"Kentät eivät ole kilpakenttäkelpoisia, vaikka ovatkin samantyyppisiä nopeita kenttiä. Kentät on rakennettu levyistä, autonrenkaista ynnä muista tarvikkeista. Rakenteeltaan kentät ovat suhteellisen pysyviä, mutta ne voidaan kuitenkin tarvittaessa purkaa", kertoo Markus Latvala.
Kilpakentät ovat molemmista päädyistä samanlaisia eli toistensa peilikuvia. Siirrettäviä sub-air -kenttiä on varastoissa muutamia ympäri Suomea ja ne pystytään tarvittaessa kasaamaan sopivalle nurmelle tai pellolle.
Vaikka paintball on kesälaji, kilpapelaajat harjoittelevat myös talvella.
Suomessa suurimmat hallit ovat Tampereella ja Helsingissä. Paintballia pelataan 3-7 hengen joukkueilla, riippuen pelitavasta.