Vää­nä­sen Matti lypsää yhä käsin

KalevaYlikiiminki "Käsinlypsy on lehmän tisseille hyväksi, koska siinä ei tule tyhjälypsyä",

Riina-lehmä lypsetään aina käsin. Se on Matti Väänäsen mielestä lehmän utareillekin hyväksi.
Riina-lehmä lypsetään aina käsin. Se on Matti Väänäsen mielestä lehmän utareillekin hyväksi.
Kuva: Heikki Sarviaho

Ylikiiminki "Käsinlypsy on lehmän tisseille hyväksi, koska siinä ei tule tyhjälypsyä", Matti Väänänen, 61, toteaa ja puhdistaa Riina-lehmän tissejä lypsyä varten.

"Vuodesta 1958 olen ollut joka kerta lypsämässä, totta kai mukana oli silloin vielä äitikin. Sitä ennen lypsin satunnaisesti", Väänänen kertoo.

Nyt lypsettäviä lehmiä on tilalla yksi. Maitoa saadaan yhdestä lehmästä päivittäin noin 14 litraa.

"Vuonna 1981 hävitimme enimmät lehmät. Siihen asti meillä oli noin kymmenen lehmää. Laitoimme paljon lampaita tilalle silloin", Väänänen luettelee.

Putsattuaan lehmän tissit Väänänen rasvaa ne. "Rasva toimii liukasteena, ja ihokin pysyy hyvänä", Väänänen kertoilee.

Hänen mukaansa tissit täytyy aina pestä, koska lehmän maatessaparressa, se ei pysy puhtaana.

"Ja paremmin se maito laskeutuu, kun niitä käsitellään."

Lypsyn jälkeen Väänänen laittaa maidon siivilään, minkä jälkeen hän asettaa sen jääkylmään veteen. "Joskus mää liikuttelen sitä, että se pikemmin jäähtyy."

Oma maito on Väänäsen mielestä parasta maitoa. Hänen mielestään ihmiset, jotka ostavat maitoa kaupasta, eivät tiedä hyvästä maidosta mitään.

Kauppamaito on Väänäsen mielestä pilattu.

"Se nykyajan tankkisysteemi pilaa maidon. Tyhjään tankkiin lypsetään ensin aamulla maito. Se maito ehtii päivällä jäähtyä tankissa. Illalla samaan tankkiin, jäähtyneen maidon sekaan lypsetään lämmintä maitoa, joka lämmittää jo tankissa kylmenneen maidon", Väänänen selvittää.

Väänäsen mielestä toinen pahuus maidolle tapahtuu, kun tankki on aivan täynnä.

"Tankki jäähdyttää vain ympäriltä maitoa, mutta keskellä oleva maito pääsee lämpenemään."

Pientilallinen ei ole poistunut tilaltaan turhan päiten. Ensimmäinen reissu pois kotoa oli armeija.

"Kävin Riihimäellä sotaväessä. Se oli aika mukava reissu kun sain olla Etelä-Suomessa. Oli mulla hyvä tuuri, kun mää sinne pääsin", Matti Väänänen selvittää tyytyväisenä.

Väänänen on ollut pois lypsyltä vain kolmesti. Silloin hänen tätinsä hoiti lehmät.

"Yhden illan ja aamun olin pois, kun satutin selkäni. Lisäksi eräänä iltana kävin raveissa. Kolme puskaa on oltu pois", Väänänen letkauttaa.

Lypsyn välillä hän on poistunut tilaltaan muutaman kerran.

"Kerran kävin katsomassa yhtä konetta Vierimäellä. Pohjoisessa en ole Pudasjärveä edempänä käynyt milloinkaan. Ei minua sinne pohjoiseen paljon halutakaan", Matti Väänänen tuumaa ja lisää, että Lapissa on niin kylmäkin.

Lypsymiehen töihin kuuluu lehmien hoidon lisäksi muun muassa lampaiden kerintä.

"Tämän kevään aikana olen kerinyt käsin yli kaksikymmentä lammasta. Kyllähän siihenkin saisi koneen, mutta en minä ole sitä hankkinut. Minä kun olen vanhapoika, niin minä kulutan aikaa."

Tilalla asuu myös vuotta vanhempi veli Heikki Väänänen. Veli pyörittää veljesten yhteistä metsäkoneurakointiyritystä.

"Autan toki Mattia maataloustöissä sen mitä ehdin", Heikki Väänänen kertoo.

Kahden veljeksen lisäksi tilalla ei asu muita. Matti Väänänen huokaa ja sanoo, että vain kaksi vanhaa miestä on jäänyt jäljelle.

"Ei me vielä mitään vanhoja olla!" isoveli kiistää.

Tilalle ei ole tiedossa jatkajaa. "Tästä ei tiedä tämän jälkeen ketä tässä asuu ja kuka tilaa jatkaa, kun ei ole siskoja, veljiä eikä lapsia", Matti Väänänen toteaa hiljaisella äänellä.

Ilmoita asiavirheestä