Oppositio syytti kuntavaalien alla hallitusta, että se siirsi kehysriihensä yli vaalien. Nyt kun äänet laskettu, kehysriihestä huhtikuun lopulla saattaa tulla vieläkin vaikeampi mitä se olisi voinut olla ennen vaaleja.
Syy on yksinkertainen: kuntavaalit menivät hallituspuolueista keskustalla kehnosti ja perussuomalaisilla umpisurkeasti. Kokoomus pysyi suurimpana kuntapuolueena, mutta sekin menetti asemiaan viime kuntavaaleista.
Hallituspuolueiden vakiovirsi on tappion hetkellä aina ollut, ettei kuntavaalien tulos vaikuta tuon taivaallista valtakunnan politiikkaan. Ei pidä paikkaansa.
Vaalitulos tuo kovia paineita hallituksen sisälle juuri kun se alkaa valmistautua loppuvaalikauteen. Hallituksen sisäinen dynamiikka muuttuu: keskusta ja perussuomalaiset joutuvat heittelemään kapuloita itsetuntoaan nostaneen kokoomuksen rattaisiin. Kokoomus voikin joutua tilanteisiin, joissa hallituskumppanit liittoutuvat sitä vastaan.
Lisäksi opposition uho kasvaa vihreiden ja vasemmistoliiton etenemisen takia. Suurimman oppositiopuolueen SDP:n tulos oli niin huono, että senkin on pakko koventaa linjaansa.
Perussuomalaisten tuleva puheenjohtajavaihdos toi tummia pilviä hallituksen horisonttiin heti Timo Soinin lähtöilmoituksen jälkeen. Puolueen rökäletappio muutti ne mustiksi.
Huono tulos paradoksaalisesti paransi europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon mahdollisuuksia. Hän saa siitä ensinnäkin lisäpontta vaatia puolueen politiikan tiukentamista. Toiseksi puolue siirtyi vaaleissa sisäisesti nuivempaan suuntaan; tämä näkyi esimerkiksi Oulun tuloksessa.
Halla-ahon valinta ryhmäjohtaja Sampo Terhon asemesta olisi tiukka paikka myös pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) Voisiko hän hyväksyä sitä, että Halla-aho ei olisi hallituksessa tai olisi, mutta vain "yhdellä jalalla"? Soinin halu jäädä hallitukseen on tulkittavissa myös niin, että hän olisi puolueensa hallituksessa pysymisen takuumies, vaikka Halla-aho valittaisiinkin.
Kokoomukselle puheenjohtaja Halla-aho voisi olla ylipääsemätön ongelma. Kokoomuspiireissä arvioidaan, että jos Halla-aho valitaan, hallitusrivit olisivat koetuksella puolen vuoden sisällä.
Vaikka kokoomus pysyi ykköskuntapuolueena ja vaikka SDP hävisi, Suomi siirtyi piirun, pari vasemmalle. Keskustan ja perussuomalaisten heikoimmat rätingit tulivat Helsingistä. Keskusta menestyi stadissa heikommin kuin kertaakaan sitten 1950-luvun, ja ministeri Kimmo Tiilikaisesta tuli varavaltuutettu!
Keskustalle ja Sipilälle henkilökohtaisesti vaalitulos oli viheliäinen. Puolueen sisäinen kuplinta kiihtyy. Keskustalle mieluisa maakuntamalli on hänen pelastusrenkaansa.
Vihreät nosti vaalivoittoon Ville Niinistö. Taustalla on kyllä muutakin kuin hän: taustatutkimuksissa on näkynyt pari vuotta, että halukkuus äänestää vihreitä on noussut. Nyt ikuinen gallupmenestys realisoitui myös uurnilla.
Vihreiltä pitää kuitenkin kysyä kuin keskustan Johannes Virolainen kokoomuksen suureen vaalivoittoon vuonna 1970 vieneeltä Juha Rihtniemeltä: Mitä kokoomus tekee vaalivoitollaan?
Niinistö joutuu väistymään puolueensa johdosta juuri kun hän voisi alkaa riipiä työnsä hedelmiä valtakunnan politiikassa. Jos vihreiden valinta menee pieleen, kannatuslisä voi kadota.
Hännänhuippuna demarit. Yksi demarivaikuttaja kyseli epätoivoissaan, miksi tyytymättömyys hallitukseen kanavoitui muiden kuin SDP:n kautta.
Selityksiä on monia. Yhden mukaan SDP on kuin piiritystilassa yhtäältä perussuomalaisten sekä toisaalta vihreiden ja vasemmistoliiton välissä, toisen mukaan SDP teki virheen nostamalla päävastustajakseen taas kerran kokoomuksen. Demariongelma tiivistyi Helsingissä, jossa puolueen tulos oli katastrofaalinen.
SDP:n ahdinko henkilöityy puheenjohtaja Antti Rinteeseen. Poliittisen pelin hän kyllä osaa: Jutta Urpilainen heivattiin sivuun, sopiva paljastus esti ryhmäjohtaja Antti Lindtmania haastamasta Rinnettä johtajakisassa ja uudelleenvalintakokous ajoitettiin juuri vaalien alle. Mutta politiikassa opposition todellinen johtaja on Ville Niinistö. Jos hallitus pysyy pystyssä, tuskinpa kestää kauan kun SDP:ssä käydään taas puheenjohtajapeliä.