Eduskuntavaalien yksi värikkäimmistä taisteluista käydään Oulun läänin eteläalueella. Rintamalinja ei kulje oppositio-hallitus -akselilla, vaan alueen valtapuolueen keskustan sisällä. Henkilöistä otetaan mittaa voimalla, joka ei voi olla jättämättä jälkiä.
Antti Rantakangas Pulkkilasta ja Pekka Vilkuna Nivalasta yrittävät pitää kiinni paikastaan Arkadianmäellä. Vastassa on kaksi vahvaa haastajaa: entinen kansanedustaja Markku Koski Kärsämäeltä sekä jo aikaisemminkin eduskuntaan tosissaan pyrkinyt Raili Myllylä Kalajoelta.
Istuvien kansanedustajien lähtöasema on yleensä haastajiaan parempi. Vaalikampanja on muuttanut asetelmia. Aktiivisimmassa kannattajajoukossa on tapahtunut siirtymiä ehdokkaalta toiselle. Tämä on luonut hermostuneen ilmapiirin kärkikaartin välille ja ajanut ehdokkaat kamppailemaan avoimesti toistensa valttikorteilla.
Keskustan piirin puheenjohtajaa Antti Rantakangasta moititaan menettelytapojen härskiydestä. Hän esti keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Mauri Pekkarisen saapumisen avittamaan Markku Kosken vaalityötä.
Rantakangas kokee Kosken kovimmaksi haastajakseen - jopa niin kovaksi, ettei hän edes kättele tätä vaalikentillä. Ei, vaikka Kosken tiedetään aikoinaan auttaneen Kärsämäen Osuuspankin toimitusjohtajana toiminutta Rantakangasta selviytymään pankin taloussotkuista.
Rantakankaan on mahdoton niellä Kosken ansioita Incapin huonekalutehtaan pysymisessä Kärsämäellä pari vuotta sitten tapahtuneen tulipalon jälkeen. Rantakangas antaa kunnian Incapista mieluummin vaikka sosiaalidemokraateille.
Kosken poliittinen kokemus tekee hänet vaikeaksi palaksi ministerinsalkkua kärkkyvälle Rantakankaalle. Rasitteensa on Koskellakin: pyrkyä löytyy, mikä jättää aina jälkensä.
Oma lukunsa on Pekka Vilkuna. Hänet valittiin eduskuntaan politiikassa ryvettymättömänä ja television maatalousvisan tunnetuksi tekemänä. Kokemattomuus on osoittautunut Vilkunan kompastukseksi, minkä vuoksi poliittinen lähipiiri kokee sydämentykytyksiä aina, kun Vilkuna sanoo politiikasta jotain.
Vilkuna onnistui neljä vuotta sitten siinä, mitä pidettiin mahdottomana: hän kykeni haravoimaan Nivalasta ääniä yli uskonnollisten rajojen. Lestadiolaiset, jotka yleensä osaavat keskittää äänensä omilleen, äänestivätkin Nivalassa kilpailevaan herätysliikkeeseen körttiläisiin kuuluvaa Vilkunaa. Iso arvoitus on, vieläkö pelkkä nivalaisuus kantaa.
Raili Myllylälle saattaa avautua iskun paikka. Viime vaaleissa samoja ääniä kalastellut Maija-Liisa Veteläinen kun on pois kuviosta. Kotipesän kunnallispolitiikan risaisuus voi kuitenkin muodostua kohtaloksi. Koska Myllylää ei mielletä erityiseksi naisehdokkaaksi, hänen täytyy haalia ääniä syvältä idästä - Rantakankaan, Kosken ja Vilkunan reviiriltä. Eikä se ole helppoa.
Keskustan kenttä on toki tottunut verissäpäin käytyihin taisteluihin niihin kuuluvine junttaamisineen. Vaikka kuinka Johannes Virolaisen sanoja mukaillen vaalien jälkeen heitetään "pulinat pois", tällaiset väännöt rassaavat ihmisiä. Omalta osaltaan ne tekevät politiikasta luotaantyöntävää ja vastenmielistä. Taustalla kun kummittelee raaka oman edun tavoittelu. Aatteesta viis.