Toivottavin lopputulos tänään pidettävistä Yhdysvaltain presidentinvaaleista on se, että voittaja selviää aidosti tuloslaskennan perusteella.
George W. Bush vai John Kerry? Kysymys tuntuu olevan kaikkien huulilla, asuivatpa he missä tahansa. Yhdysvaltain presidentinvaaleja kohtaan tunnettu kiinnostus on ennennäkemättömän suurta, sekä maan sisällä että sen ulkopuolella.
Parempaa todistetta Yhdysvaltain painoarvosta maailmassa tuskin tarvitsee etsiä. Esimerkiksi Ukrainassa on samaan aikaan käyty vaalikamppailua, jossa suuri eurooppalainen maa tekee jopa historiallista linjavalintaa: onko se itää vai länttä? Ukrainan vaalien lopputulos on Euroopalle erittäin tärkeä, mutta ei se ihmisiä puhuta. Sen sijaan Amerikan vaaleihin on suhtauduttu melkein kuin olisi kysymys elämästä tai kuolemasta.
Tärkeä äänestys ilman muuta onkin kyseessä, mutta on tarpeen säilyttää myös suhteellisuudentaju. Yhdysvalloissa ei tänään ratkaista maailman kohtaloa. Siellä valitaan presidentti seuraavaksi neljäksi vuodeksi, ja se tapahtuu kylläkin poikkeuksellisessa ilmapiirissä, mutta ei poikkeustilassa. Eikä vaihtoehtoina ole Hyvä vastaan Paha, vaan äänestäjät valitsevat kahden erilaisen johtajuusmallin ja poliittisen ohjelman väliltä.
Kummankaan vaihtoehdon voitto ei tuo maahan vallankumousta. Se antaa presidentin viran ja tämän hallintokoneiston joko republikaanisen tai demokraattisen puolueen käsiin, ja vaikka presidentillä onkin paljon valtaa, hän ei ole yksinvaltias. Nyt noudatetaan vakiintuneen demokraattisen järjestelmän menettelytapoja.
On totta, että Yhdysvaltain presidentinvaaleilla on aidosti vaikutusta myös maan rajojen ulkopuolella. Globalisoituneessa maailmassa on merkitystä sillä, kuka on kaikkein voimakkaimman valtion johdossa. Yhdysvaltain ulkopuolella suuri enemmistö ihmisistä toivoo John Kerryn voittoa. Se tarkoittaa, että Bushin hallinto on ollut pahasti kyvytön keskustelemaan ulkomaailman kanssa, ja sitä on pidettävä yhtenä Bushin presidenttiyden suurimmista heikkouksista.
Samalla on silti tunnustettava, että valinta on vain amerikkalaisten äänestäjien asia, ei muiden. Jos Valkoisen talon ei haluta puuttuvan muiden sisäisiin asioihin, ei niin pitäisi tehdä toiseenkaan suuntaan. Demokratia edellyttää paitsi vapaita vaaleja, myös sitä, että vaalien lopputulosta kunnioitetaan.
Huolestuttavin kysymys vaaleissa ei ole se, onko seuraavan presidentin nimi Bush tai Kerry. Pahin tilanne on, jos ääntenlaskennan jälkeen kumpikaan ei ole yksiselitteinen vaalien voittaja. Silloin olisi täysi syy nostaa esiin kysymys siitä, mitä on tapahtunut Yhdysvaltain demokraattiselle järjestelmälle.
Floridan ääntenlaskusotku neljä vuotta sitten jätti jälkeensä vakavan ja perustellun epäilyn siitä, valittiinko lopulta oikea mies presidentiksi. Vastaavan tilanteen toistuminen on täysin mahdollista, sillä puntit ovat äärimmäisen tasan. Lisäksi molempien leirien lakimiesarmeijat ovat varautuneet nostamaan esiin pienimmätkin vaaleihin liittyvät epäselvyydet.
Yhdysvaltain demokratia toimii, jos äänestyksen jäljiltä seuraavan presidentin valinta siirtyy valitsijamiesten kokoukseen, kuten pitäisi. Mutta on myös selvä vaara, että äänestäjien jälkeen näyttämölle hyökkäävätkin lakimiehet. Vakava sekasotku kaksissa peräkkäisissä vaaleissa todistaisi, että demokratian mallimaassa asiat eivät oikeasti ole hyvin. Kumpi tahansa voittaakin, hänellä on valtava haaste yhdistää pahasti kahtia revennyt kansa.