Ei selvää voittajaa, ei selvää hallituspohjaa. Saksan ennenaikaisten vaalien tulos ja siihen liittyvä jälkipeli uhkaavat syventää maan poliittiset ongelmat jo kriisiksi.
Saksalaiset ovat sanoneet vaaleissa sanansa, mutta harvoin minkään vaalien jälkeen on suuren kansakunnan tahtoa yhtä vaikea tulkita kuin nyt. Ennenaikainen meno uurnille ei ratkaissut Saksan poliittisia ongelmia, vaan uhkaa lykätä niiden ratkaisua hamaan tulevaisuuteen.
Kun vaalien jälkeinen maanantai koitti, sekä SPD:n Gerhard Schröder että kristillisdemokraattien Angela Merkel esiintyivät molemmat mahdollisina liittokanslereina ja hallituksen muodostajina. Mikä erikoisinta, molemmilla oli siihen yhtä hyvät tai näkökulmasta riippuen yhtä heikot perusteet.
Vaalitulos teki mahdottomaksi luontevimmat hallituskokoonpanot: sosiaalidemokraattien SPD:n ja vihreiden nykypohjan jatkon tai kristillisdemokraattien CDU/CSU:n ja vapaiden demokraattien FDP:n yhdistelmän. Saksa on käytännössä siirtymässä kaksipuoluejärjestelmästä monipuoluemaaksi, sillä nyt jo kolme puoluetta on noin kymmenen prosentin kannatustasolla. Vihreiden ja FDP:n rinnalle tähän joukkoon nousi uusi vasemmistopuolue.
Mutta monipuoluehallitus vaatii tuekseen selkeän veturin, ja nyt tilanne on se, että sekä Merkel että Schröder ovat tappion kärsineistä poliitikkoja. Heidän uskottavuutensa Saksan johtoon on huono. Erityisesti Angela Merkel kärsi vaaleissa ison poliittisen kolauksen. Vielä jokin aika sitten näytti siltä, ettei mikään estäisi hänen nousuaan Euroopan vaikutusvaltaisemmaksi naispoliitikoksi Saksan liittokanslerina. Toisin kävi: kristillisdemokraattien tulos romahti ennusteista.
Gerhard Schröder sen sijaan ikään kuin nousi kuolleista. Hänen poliittisen uransa luultiin olevan loppu, mutta SPD pysyikin Schröderin uhkapelin, ennenaikaisten vaalien, avulla pinnalla.
Saksan politiikan ja koko Euroopan talouden vakaudelle vaalitulos on lähes pahin mahdollinen. Se jättää jäljelle vain huonot vaihtoehdot. Käytännössä sekä Schröderin että Merkelin olisi saatava tuekseen kaksi muuta puoluetta. Kun vasemmistopuolue ei näytä tulevan kyseeseen, molemmat kilvoittelevat vihreistä ja FDP:stä.
Merkel ilmoitti jo maanantaina aloittavansa hallitustunnustelut, Schröder samoin. Ratkaisuksi voi tästä sekasotkusta jäädä kahden suurpuolueen suuri koalitio, jota kukaan ei näytä toivovan, jolle ei ole selvää johtajaa eikä yhteistä poliittista linjaa mutta johon voidaan ehkä ajautua.
EU:n komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso otti maanantaina hyvin poikkeuksellisesti kantaa Saksan tilanteeseen ja toivoi mahdollisimman nopeaa ja vakaata ratkaisua. Barroson lausunto kuvaa hyvin sitä syvää huolta, jota muu Eurooppa Suomea myöten vaalituloksesta kantaa ja joka näkyi niin euron arvossa kuin pörssikursseissa. Läntisen Euroopan suurin maa on vailla selvää johtoa, ja tarpeellisten poliittisten uudistusten läpivienti näyttää vaalien jälkeen vielä vaikeammalta kuin ennen vaaleja.
Jos epäselvyys jatkuu viikkoja, kuten jo on pelätty, edessä voivat olla jopa uudet vaalit. Kukaan ei voi tietää, auttaisivatko ne tilannetta.
Sodanjälkeinen Saksa ei koskaan ole ollut tällaisessa tilanteessa. Puoluejohtajilta vaaditaan nyt todellista kypsyyttä, jotta vahingot jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Ratkaisu saattaa edellyttää sitäkin, ettei uusi liittokansleri ole sen paremmin Gerhard Schröder kuin Angela Merkel.