Keneltä tahansa Nikosiassa kysyy, vastaus on sama: sunnuntaiset vaalit Pohjois-Kyproksen turkkilaisessa tasavallassa päätyivät mahdollisimman hankalaan tulokseen. Sekä hallituksella että oppositiolla on tulevassa parlamentissa 25 paikkaa.
Kumpikin voi väittää voittaneensa, oppositio sillä perusteella, että johtava oppositiopuolue liki kolminkertaisti ääniosuutensa edellisistä vaaleista ja kakkospuoluekin lisäsi kannatustaan. Hallituspuolueet taas katsovat saavuttaneensa torjuntavoiton, kun oppositio ei saanut parlamenttienemmistöä.
Tulos tulkitaan
omaksi eduksi
Kummallakin taholla luetaan myös vaalituloksen viestiä omalla tavalla. Oppositiolle se on selvä osoitus kannatuksesta Kyproksen konfliktin ratkaisulle Annanin suunnitelman pohjalta ja EU-jäsenyydelle, hallituspuolueille taas siitä, että kansa haluaa sopimusta, muttei millä tahansa ehdoilla - juuri kuten hallitus oli väittänytkin.
Oppositio myös nurisee siitä, että mannerturkkilaiset siirtolaiset pääsivät ratkaisemaan vaalituloksen. Jo kampanjan aikana oppositio ja valtion virkailijoiden ammattiliitto pitivät kovaa metakkaa siitä, että hallitus oli heidän mielestään avokätisesti jakanut kansalaisoikeuksia Turkista tulleille siirtolaisille taatakseen itselleen lisää ääniä.
Kyproksen vaalitulosten perusteella näyttäisi siltä, että oppositio oli ainakin osittain oikeassa: erityisesti niillä alueilla, missä siirtolaisten osuus on korkea, myös hallituksen kannatus oli korkein.
On luonnollista, että tasatulos on mahdollisimman hankala uuden hallituksen muodostamisen kannalta.
Parlamenttiin pääsi kaikkiaan neljän puolueen edustajia: kaksi oppositiosta (Tasavaltainen turkkilaispuolue 19 paikkaa, Rauha ja demokratiapuolue 6 paikkaa) ja kaksi hallituksesta (Kansallisen yhtenäisyyden puolue 18 paikkaa ja Demokraaattinen puolue 7 paikkaa). Mikäli loikkauksia ei lähipäivinä tapahdu, kumpikaan laita ei yksinään pysty muodostamaan parlamentin enemmistöön nojaavaa hallitusta.
Kun hallituksen ja opposition kannat suhteessa Kyproksen ratkaisuun poikkeavat varsin jyrkästi ja kun ottaa huomioon käydyn kovasanaisen kampanjan, on varsin vaikea nähdä, kuinka uusi hallitus voitaisiin muodostaa yli vanhan hallitus-oppositio -rajan.
Se taitaa jäädä kuitenkin ainoaksi mahdollisuudeksi ja sitä, siis jonkinlaista kansallisen yhtenäisyyden hallitusta, on presidentti Rauf Denktash jo ehtinyt ehdottaakin. Syntynyt pattitilanne on poikinut myös toisen, varsin tyypillisen näkemyksen.
Turkin reaktiota odotetaan
Sen mukaisesti katseet kohdistuvat jälleen kerran Ankaraan. Kun vaalit eivät ratkaisua tuoneet, se on nyt jäänyt Ankaran velvollisuudeksi. Näkemys on jonkinlainen deus ex machinan moderni versio.
Kun antiikin näytelmäkirjailija oli kirjoittanut juonensa mahdottomaan umpilukkoon, hän saattoi aina kutsua jumalan näyttämölle ratkaisemaan ratkaisemattomaksi kehkeytynyttä.
Jos ja kun Turkki tähtää vakavissaan EU:n jäsenyyteen, ei sille taida jäädä juuri muuta mahdollisuutta.
Denktashin toisena vaihtoehtona ehdottamien uusien vaalien järjestäminen ainakin tekee käytännössä mahdottomaksi neuvotteluratkaisun löytämisen ennen ensi toukokuun alkua, jolloin kreikkalainen Kypros joka tapauksessa on menossa EU:n jäseneksi.