Syyskesä olisi talvea otollisempi aika vaalikamppailulle. Loskakeli ja räntäsade sointuvat kehnosti kansanvallan juhlaan. Siirrossa syksyyn jouduttaisiin tosin miettimään varsinkin budjettikäsittelyn aikatauluja, mutta ylipääsemätöntä estettä siitä ei koituisi.
Vaalitaistelu pakkasessa ja lumituiskussa onnistuu ainakin, jos katsotaan kokemuksia presidentinvaaleista. Eduskuntavaalien kampanjoinnin kiivaimpana aikana Suomessa on kuitenkin usein loskaisia kelejä ja räntäsateita, joskus toki myös kirkasta kevätaurinkoa. Suurten puolueiden puheenjohtajat pohtivatkin sunnuntaisessa väittelyssään eduskuntavaalien ajankohdan myöhäistämistä.
Keskustan Matti Vanhanen ja kokoomuksen Jyrki Katainen pitivät huhtikuuta parempana kuin nykyisen lain eduskuntavaalien ajankohdaksi määräämää maaliskuuta. SDP:n Eero Heinäluomakin lämpeni siirtoajatukselle mutta meni vielä pitemmälle. Hänen mielestään meillä voitaisiin valita kansanedustajat syyskuussa samaan tapaan kuin Ruotsissa.
Eduskuntavaalien siirtoajatus on kiinnostava. Sitä ei pidä jättää vain heitoksi ilmaan, vaan asiaa on aihetta pohtia vakavasti. Huhtikuu olisi nykyistä maaliskuuta parempi ajankohta, ellei liikkuva pääsiäinen sotkisi muun muassa ennakkoäänestyksen ja varsinaisten vaalienkin aikatauluja toistuvasti. Toukokuu on jo liian kesäistä aikaa. Mökit ja pihojen rapsuttelu vievät silloin Suomessa huomiota yhteiskunnallisilta asioilta.
Syyskuussa lomat on pidetty ja aktiivisuus viriää. Kuun puolivälissä tai sen jälkeen pidettävät vaalit jättäisivät tilaa myös lomien jälkeen käytävälle kampanjoinnille, joka on kutistunut suunnilleen kuukauden mittaiseksi.
Monilta on päässyt unohtumaan, että maaliskuu vakiintui eduskuntavaalien ajankohdaksi vasta vuodesta 1966 lähtien. Suomen ensimmäisessä vaalilaissa vuodelta 1906 eduskuntavaalit säädettiin pidettäväksi heinäkuun 1. ja 2. päivinä. Ensimmäisellä kerralla vuonna 1907 vaalit käytiin kuitenkin enteellisesti maaliskuussa, koska eduskunta haluttiin saada valituksi mahdollisimman pian.
Sen jälkeen aina vuoteen 1958 äänestettiin säännönmukaisissa vaaleissa heinäkuussa ilman suurempia ongelmia. Itsenäisyyden alkuaikojen rikkinäiset poliittiset olot johtivat kuitenkin monesti eduskunnan hajottamiseen. Siksi myös vaalien vuodenaika vaihteli.
Työelämän rytmin yhtenäistyminen teki heinäkuusta yleisimmän lomakuukauden. Iso osa kansalaisista koki vaalit loma-aikana hankalaksi. Myös maataloudessa pidettiin heinänteon keskelle osuvia vaalipäiviä kiusallisina. Yksimielisyys ajankohdan muuttamisesta löytyikin näppärästi.
Nyt on aika pohtia, saavutettaisiinko kohtuullinen yhteisymmärrys ajankohdan uudesta tarkistamisesta joko kevääksi tai syksyksi. Syyskuun eduskuntavaaleja on kokeiltukin vuoden 1975 hajotusvaaleissa. Syysvaalien pahimmaksi hankaluudeksi arvioitu budjetin käsittelykin saatiin silloin kohtuudella hoidetuksi. Nykyisellään budjetti syntyy hallituksilta kesällä, kun määräenemmistövaatimuksia ei enää ole ja kun tosiasialliset budjettilinjaukset tehdään jo vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana hallituksen neuvotteluissa.
Jos lokakuussa aloittava uusi hallitus tekisi merkittäviä korjauksia edeltäjänsä valmistelemaan budjettiesitykseen, niillä olisi ilmeinen poliittinen tilaus. Suuria muutoksia ei kannata kuitenkaan pelätä vaalien läheisyyden takia. Budjettipolitiikassa on opittu toimimaan vastuullisesti.