Afganistanissa on vaaleja edeltänyt hämminki vaihtunut vaaleja seuraavaan hämminkiin. Viralliseen tulosjulkistukseen saattaa kulua useita päiviä, mutta jo vaalien jälkeisenä aamupäivänä sekä istuva presidentti Hamid Karzai että hänen tärkein haastajansa Abdullah Abdullah ilmoittivat olevansa voittajia.
Sinänsä näiden vaalien menestystä ei edes mitata sillä, mikä oli lopputulos. Oleellista oli itse vaalien järjestäminen. Afganistanin mittapuussa toimitus sujui rauhallisesti. Äänestyksen julistaminen menestykseksi on silti tulkintakysymys.
Äänestysprosentti oli vain 40-50, kun se edelliskerralla oli noin 70. Joko väki pysyi poissa Talebanin pelottelemana tai sitten kyseessä oli reaktio koko vaalien luonteeseen. Demokratiasta puhuminen Afganistanin yhteydessä kun tarkoittaa kansanvallan käsitteen melkoista venyttämistä.
Presidentti Hamid Karzain hallinto on ollut korruptoitunutta ja kehnoa, ja niin todennäköisesti olisivat kaikki vaihtoehdotkin. Valta on niillä, joilla valtaa on: paikallisilla heimo- ja klaanipäälliköillä, sotaherroilla, huumekauppiailla.
Vaalien sujuminen todistaa, että Taleban-liikkeen ote ei ulotu kaikkialle. Se on jo itsessään myönteinen tieto. Aivan eri asia sitten on, paljonko vaalit lopulta maan vakautta auttoivat. Kahden voittajan ilmestyminen heti esiin ei ole hyvä enne jatkosta.
Ruotsalais-suomalainen sotilasjoukko joutui vaalien jälkeen heti tulitaisteluun ja Afganistanin eteläosissa Naton ja talebanien sota jatkuu kuten ennenkin. Nopeita muutoksia maan oloihin ei ole odotettavissa. Paras toivo kenties on, että vaalien tulosselvittely ei ainakaan sotkisi maan oloja entisestään.