Aurinkoisena maaliskuun iltapäivänä Länsi-Jerusalemin kävelykadulla on keväisen aurinkoista, mutta ei aivan niin lämmintä kuin nuorten pukeutuminen antaisi olettaa. Nyt on nimittäin purim, juutalaisten perinteinen karnevaali, ja lapset ja nuoret ovat pukeutuneet mitä hulluimpiin naamiaisasuihin. Monet tytöt ovat erittäin rohkeissa, melkein ranta-asuissa. Pojatkin osoittavat reipasta huumorintajua.
Kaikkien supermiesten, enkeleiden, pupujen, perhosten, noitien, marilynmonroiden, kummitusten jne. joukossa mustiin takkeihinsa ja hattuihinsa sonnustautuneet nuoret ortodoksijuutalaiset ovat kuin samoista naamiaisista - tai toiselta planeetalta.
Karnevaaliasuinen nuoriso on kuin sillä ei olisi mitään ongelmaa, sen kummempaa kuin muillakaan samannäköisissä suurkaupungeissa.
Ja kuitenkin tälle nuorisolle on aina teroitettu, että sen ja koko kansakunnan olemassaolo on aina vaakalaudalla, uhattuna. Ja että se on vanhempiensa kanssa päättämässä taas juutalaiskansan kohtalosta parlamenttivaaleissa, maaliskuun viimeisellä viikolla.
Karnevaalikadulla
ei vaalimainontaa
Mikään ei viittaa siihen, että elämäntärkeät vaalit olisivat tulossa.
Länsi-Jerusalemin karnevaalikadulla huomaan vain yhden, pienen vaalitarran, entistä pääministeriä, nykyistä oikeistojohtajaa Benjamin Netanjahua esittävän.
Nuorison kiinnostus politiikkaan ja vaaleihin - tai pikemminkin sen kiinnostuksen puute - on ollut yksi tämän kevään kauhistelujen kohteista.
Maaliskuun puolivälissä mielipidetiedustelut kertoivat, että yli 40 prosenttia 18-22-vuotiaista on päättänyt jättää äänestämättä näissä maalisvaaleissa.
"Totta", sanoi parikymppinen Inon pasta-annoksensa ääressä italialaisravintolassa Salomon-kadulla.
"Politiikka on täällä on mätää. Meillä ei ole vaihtoehtoja, ei ehdokkaita, joita kannattaisi äänestää", Inon sanoo.
Hän ystävineen saattaisi äänestää vihreitä, mutta Inon sanoo tietävänsä, että sillä puolueella ei ole mahdollisuutta ylittää äänikynnystä, joten heidän äänensä menisivät hukkaan. Siksi ei kannata äänestää ollenkaan.
"Palestiinalaisissa
hyviä ihmisiä"
Inon on kuitenkin optimisti.
"Meidän on yritettävä muuttaa maailmaa parempaan suuntaan, yritettävä olla parempia ihmisiä", Inon sanoo.
Myös palestiinalaisia kohtaan?
"Kyllä, kaikkia, myös palestiinalaisia kohtaan."
Ja Inon uskoo, toisin kuin israelilaisten enemmistö, että siltä suunnalta tulee vastakaikua.
"Siellä on hyviä ihmisiä. Nyt on ehkä vaikeaa, mutta rauhan saavuttaminen on prosessi. Se vie aikaa. Mutta sen on pakko onnistua", Inon pohdiskelee.
Politiikka
ei kiinnosta
Mielipidetutkijoiden mukaan yksi osa nuorisosta on päättänyt jättää vaalit väliin, koska sen mielestä äänestäminen ei tuo mitään muutosta heidän elämäänsä.
Toinen, hyvin aktiivinen ryhmä on raivoissaan valtiolle, joka pakotti siirtokuntalaiset vetäytymään Gazasta viime vuonna ja yhdestä pienestä siirtokunnasta, Amonista helmikuussa. Se ryhmä saattaa olla hylkäämässä koko Israelin valtion ja kieltäytyy siksi äänestämästä. Hurjimmat puhuvat omasta, Juudean ja Samarian valtiosta.
Päättäjiä huolestuttaa eniten kuitenkin se - ehkä suurin - nuorten joukko, jota politiikka ei kiinnosta tipan tippaa. Mitä se merkitsee demokratialle, kysytään.
Mustiin takkeihin ja hattuihin sonnustautuneet nuoret ortodoksijuutalaiset ovat varmasti ennustettava ryhmä; he äänestävät aina niinkuin rabbinsa käskevät, siis omia ortodoksipuolueitaan.
Aktiivit nuoret sionistit ovat aina olleet Israelin valtion sokeri ja suola. Heidän äänestysprosenttinsa on aina korkea, viime vaaleissa 67.
Parikymentä
puoluetta tyrkyllä
Maaliskuun 28. päivänä äänestävät israelilaiset päättävät, ketkä poliitikot ja mitkä puolueet heitä johtavat seuraavat, Israelin ja palestiinalaisten kannalta ratkaisevan tärkeinä pidetyt vuodet.
Parlamenttiin, knessetiin pyrkii parikymmentä puoluetta.
Vaalien alla johtoasemaa on pitänyt pääministeri Ariel Sharonin loppuvuodesta perustama uusi puolue, Kadima. Sen suosio on kuitenkin viikkojen kuluessa hitaasti mutta selkeästi laskenut, kun sen voimahahmo Sharon edelleen makaa koomassa sairaalassa.
Kakkosena on ollut työväenpuolue ja kolmantena oikeistolainen Likud, josta Kadima erkani.