Vaikka eduskuntavaaleihin on vielä kymmenen kuukautta aikaa, SDP:n ja kokoomuksen nokkamiehet ovat jo jatkuvasti toistensa tukassa kiinni. Vaalihermostuneisuus näkyy myös monen kansanedustajan käytöksessä.
Puolueiden nokkahenkilöt ovat aloittaneet ensi vuoden eduskuntavaalitaiston ja kilpailijoiden tölvimisen hyvissä ajoin, vaikka varsinainen vaaliottelu käydään vasta alkuvuodesta.
SDP ja kokoomus nokittelevat toisiaan jo siihen tyyliin, että luulisi vaalien olevan ihan ovella. Keskustassa on tässä suhteessa hiljaisempaa. Se keskittyy vääntämään hallituksessa kättä demareiden kanssa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä valitsemaan itselleen Oulussa puoluesihteeriä.
Joitakin keskustalaisia tilanne jopa hieman rassaa. He pelkäävät sitä, että varsinaisessakin ottelussa keskusta jauhautuu SDP:n ja kokoomuksen väliin, jää sivustahuutelijaksi ja hallituksen tekojen puolustajaksi. Toisaalta puheenjohtaja-pääministeri Matti Vanhasen strategia on se, että ensin hoidetaan EU-puheenjohtajuus. Sen jälkeen vaalitaistoon on riittävästi aikaa, kaksi ja puoli kuukautta.
Mutta kun kaksi muuta suurta käy vaalimittelyä kiihtyvällä vauhdilla, ei keskustallakaan ole varaa köllötellä kuin kissa täydellä mahalla liian kauaa vain siksi, että se on nyt kummankuin kosittavana.
Ensi vuoden maaliskuun 18. päivänä pidettävien vaalien lähtölaukauskin ammutaan jo tulevana kesänä Porin jazzien yhteydessä puolueiden puheenjohtajien suurella vaalikeskustelulla.
SDP:n ja kokoomuksen välillä syytöksiä sinkoaa tiuhaan tahtiin, mutta agendalla on vain yksi aihe, porvarihallitus. SDP:lle se on luonnollisesti punainen vaate. Siksi puheenjohtaja Eero Heinäluoma julmistelee, että porvarit juonivat täyttä häkää SDP:n syrjäyttämistä. Kassakaappisopimusta sorvataan nyt julkisesti, ja joka viikko on eduskunnassa jossakin kulmahuoneessa tai illalla kuppilassa joku keskustan ja kokoomuksen porukka vannomassa ystävyyttä, väittää Don Eero. Korvaan kuiskuttelijat ovat ilmeisesti olleet nurkkien takana valppaina.
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen puolestaan syyttää SDP:tä äänestäjien pelottelusta. Hän sivaltaa, että demarit eivät ole enää ainut puolue, jolla on mahdollisuus kahteen hallitusvaihtoehtoon.
SDP:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta närkästyi, kiisti äänestäjien pelottelun ja syytti kokoomusta kasvojenpesupolitiikasta. Ulkoministeri Erkki Tuomioja katsoikin jo aiheelliseksi ryhtyä jarruttelemaan. Hänen mielestään SDP:ssä ei tule liiaksi heittäytyä keskusteluun porvarihallituksesta. Ensin pitää käydä vaalit. Hyvä huomio.
Kokoomuksen Sari Sarkomaa neuvoi Heinäluomaa lukemaan satuja. Hän vertasi demarijohtajaa vanhan sadun hätäilevään paimeneen, joka varoittaa kyläläisiä kerta toisensa jälkeen olemattomasta sudesta. Kun susi lopulta tuleekin, eivät kyllästyneet kyläläiset enää reagoi, ja paimenelle käy huonosti.
Heinäluomalla ei taida olla aikaa satuhetkiin. Menettihän SDP viime eduskuntavaaleissa ykköspaikan keskustalle täpärästi sillä, että omat jäivät liiaksi nukkumaan. Heinäluoma pelkää nyt kahta sutta, keskustaa ja porvarihallitusta. Näkyy vaalien lähestyminen eduskunnassakin. Siellä on yritetty lukea porvarihallituksen liputusmerkkejä jopa kokoomuksen ryhmänjohtajan Jyri Häkämiehen uudesta sinivihreästä solmiosta!
Normaalistikin vaalikauden viimeiset valtiopäivät tuovat perhosia kansanedustajien vatsoihin. Kirjoittamaton, mutta itseään toteuttava sääntö on, että kolmannes kansanedustajista vaihtuu vaaleissa kansan tahdosta. Näin käynee nytkin.
Niinpä hermostuneisuus lisääntyy. Uudelleen valinnan turvaaminen nousee keskeiseksi tavoitteeksi. Tämä missio saa monenlaisia konkreettisia ilmenemismuotoja. Tasapainoiset, vakaasti ja arvokkaasti käyttäytyneet edustajat tuntuvat käyvän entistä rauhattomammiksi, työteliäimmiksi ja aktiivisemmiksi omilla vaalikentillään.
Osa vaalikauden viimeisten valtiopäivien aikaansaamista muutoksista on tottakai erittäin positiivisia, osa vähintäänkin kummallisia. Ja sopiipa joillakin joukkoon muutama omituinenkin ilmiö.
Tyypillinen viimeisten valtiopäivien aikaansaama muutos on se, että kansanedustaja lopettaa ulkomaanmatkailun. Täst´edes matkat suuntautuvat kotimaahan ja mieluiten vielä oman vaalipiirin alueelle. Edustajalla, josta ei monesti ole nähnyt kuin takin liepeet, on nyt aikaa jutella ja kätellä. Läsnäolo eduskunnan täysistunnoissa lisääntyy. Poissaolotaulukoissa halutaan pärjätä ainakin saman vaalipiirin kansanedustajille. Myös istunnoissa puhuminen lisääntyy, ja sekin mieluusti suhteessa saman vaalipiirin muihin edustajiin.
Valtionpäivätoimienkin määrä kasvaa. Syksyllä tulvii hallitukselle kysymyksiä. Edustajat tehtailevat laki-, budjetti- ja toimenpide-aloitteita. Vaalipaniikki näkyy myös siinä, että monet "järkevänäkin" pidetyt kansanedustajat ovat pakotettuja lähtemään mukaan peliin, jota käydään erityisesti saman vaalipiirin ja saman puolueen ehdokkaiden välillä.
Valpas äänestäjä voikin jo ryhtyä tarkkailemaan omaa ehdokastaan -- tai sopivaa seuraajaa hänelle.
Nyt rippikoulunkin on voi suorittaa myös internetissä. Toistaiseksi tämä tarjonta on kohdennettu vain kiireisille aikuisille, joille sopivan ajan löytyminen rippikoulukokoontumisiin on hankalaa. Verkossa rippikoulun voi suorittaa omalla ajallaan ja omaan tahtiin. Konfirmaatioon pitää kuitenkin itse mennä paikalle.