Tähän asti on ollut yleinen tapa, että Euroopan parlamenttiin ehdolla olleet kansanedustajat ovat aina ja heti myös ottaneet vastaan europarlamentaarikon tehtävän.
Tuo tapa katkeaa ensi kuun eurovaaleissa: osa ehdolla olevasta neljästätoista juuri valitusta kansanedustajasta on ilmoittanut jo etukäteen, ettei edes aio ottaa tehtävää vastaan.
Vaalishoppailua on ollut niin kauan kuin Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen. Se ei tee vaalikikkailusta yhtään sen hyväksyttävämpää. Koska eduskunta- ja eurovaalit sattuivat tänä vuonna lähekkäin, sopii toivoa, että asialle tehtäisiin viimeinkin jotakin.
Virhe tehtiin säädettäessä vuoden 2000 alusta voimaan tullutta uutta perustuslakia. Sen 28:n pykälän ensimmäinen momentti kuuluu näin: "Edustajantoimen hoitaminen keskeytyy siksi ajaksi, jonka kansanedustaja toimii Euroopan parlamentin jäsenenä."
Enää ei ole sentään mahdollista, että meppi-kansanedustaja voisi istua molemmissa parlamenteissa yhtä aikaa. Sekin oli aiemmin mahdollista ja sekin porsaanreikä oli käytössä ennen tukkimistaan niin sanotulla Lex Väyrysellä. Jo lain epävirallinen nimi kertoo, kuka porsaanreikää käytti.
Europarlamenttia haukutaan monesta, mutta ainakin tässä asiassa se on kunniakseen Suomen eduskuntaa tiukempi. Jos meppi valitaan eduskuntaan ja jos hän tarkastuttaa kansanedustajan valtakirjansa, hän on entinen meppi. Mutta jos kansanedustaja valitaan ja lähtee mepiksi, hänen kansanedustajuutensa vain keskeytyy, ei katkea.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui valtiopäivien avajaisissa siitä, että ministerien ja kansanedustajien tulisi sitoutua tehtäviinsä. Niinistö sanoi Kalevassa, että sama sitoutumiskehotus pätee myös eurovaaleissa.
Kukaan ei ole julistautunut koskaan perustuslakiin jätetyn valuvian ylpeäksi isäksi, mutta taustalla piilee tietysti puoluepoliittinen pukinsorkka.
Puolueiden tehtävä on kerätä vaaleissa mahdollisimman paljon ääniä kaikilla sallituilla keinoilla. Niin kauan kuin perustuslain porsaanreikää ei tukita ja niin kauan kuin äänestäjät eivät saa kikkailusta tarpeekseen, puolueet tulevat sitä käyttämään.
Puolueet totta kai käyttävät kannatuksensa maksimointiin niitä ehdokkaita, joiden ne arvioivat imuroivan ääniä mahdollisimman paljon, ryhtyivätpä he sitten europarlamentaarikoiksi vai eivät. Pienemmillä puolueilla voi olla suurempiinsa verrattuna pikkupakkokin käyttää vähäisiä ääni-imureitaan kaikissa mahdollisissa vaaleissa.
Shoppailu näkyy kirkkaasti esimerkiksi Oulun vaalipiirissä. Eurovaaliehdokkaina ovat vasemmistoliiton eduskuntavaalikärjet Hanna Sarkkinen ja Merja Kyllönen sekä perussuomalaisten ykkönen Sebastian Tynkkynen.
Perimmältään on tietysti kysymys politiikan moraalista ja ennen kaikkea äänestäjän kuluttajansuojasta. Oikeutta asettua ehdolle saati oikeutta äänestää ketä tahansa ei pidä mennä rajoittamaan ihan vähästä.
Täysin mahdollista silti olisi kieltää mepiksi tai kansanedustajaksi valitun asettuminen ehdolle toiseen niistä kesken kauden.
Niin kauan kuin vaalishoppailu sallitaan, kuullaan mitä merkillisimpiä selityksiä. Esimerkiksi kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah aikoisi mepiksi noustessaan toimia tehtävässä Suomen EU-puheenjohtajakauden ajan ja palaisi sitten eduskuntaan. Jos puolue nousisi hallitukseen, hän luopuisi meppipaikastaan.
Koottuja selityksiä lukiessa tulee mieleen, eikö olisi rehellisempää sanoa suoraan, että tarkoitus on vain kerätä ääniä puolueelle kuin keksiä läpinäkyviä selityksiä.
Vaalishoppailu on omiaan rapauttamaan politiikan ja poliittisten toimielinten arvostusta, kun äänestäjä ei tiedä, aikooko hänen eduskuntavaaleissa äänestämänsä ehdokas käyttää saamaansa valtakirjaa koko vaalikauden vai ei.
Tällä kertaa äänestäjän kuluttajansuoja voi olla vielä tavallistakin heikommilla, sillä voi käydä niin, että hänen äänestämäänsä, valittua ehdokasta ei näy Arkadianmäellä koko nelivuotisen vaalikauden aikana.
Europarlamentaarikoksi lähtevän tilalle eduskuntaan voi sitä paitsi pahimmassa tapauksessa nousta varalle valittu, jolle äänestäjä ei olisi välttämättä halunnut antaa valtakirjaansa kirveelläkään.