Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma (sd.) vaatii vaaleissa valittuja poliitikkoja sitoutumaan nykyistä vahvemmin tehtäviinsä. Puhemiestä kismittää etenkin niin sanottu vaalishoppailu, jossa yhteen tehtävään vasta valittuaan henkilö tähyää jo jonnekin muualle.
Vaikka Heinäluoma ei sano ääneen, hänen sivalluksena osuu suoraan etenkin keskustan kunniapuheenjohtajaan Paavo Väyryseen. Väyrynenhän valittiin viime keväänä europarlamenttiin, mutta hän on ehdolla ensi keväänä pidettävissä eduskuntavaaleissa. Myös hänen puoluetoverinsa, europarlamentaarikko Olli Rehn pohtii ehdokkuuttaan eduskuntavaaleissa. Ei ole poissuljettu, etteivätkö vielä jotkut muutkin europarlamentaarikot tekisi tällä tavalla.
Väyrysen pelin tekee erityisen kyseenalaiseksi se, että hän on asettanut ehtoja paluulleen kotimaan politiikkaan. Väyrynen on ilmaissut olevansa valmis kansanedustajaksi, jos hän saa tavoittelemansa ulkoministerin paikan tulevasta hallituksesta.
Väyrynen toimi samoin vuonna 2007. Tuolloin hän sai tahtonsa läpi ja tuli valituksi ulkomaankauppaministeriksi Vanhasen toiseen hallitukseen. Europarlamentti vaihtui eduskuntaan kesken kauden.
Vaalit ovat yhä enemmän henkilövaali. Jos valittu ei hoida tehtäväänsä, hänen voi katsoa pettävän ja toimivan demokraattista vaalitapaa halventaen. Miksi jotkut edes asettuvat ehdolle, jos eivät halua työskennellä niissä elimissä mihin pyrkivät?
Poliitikkojen elämäntilanteet saattavat toki muuttua niin, että vaihto työstä toiseen on joissain tilanteissa perusteltavissa. Oikein perustuslakiin betonoitu vaalishoppailu pitäisi silti saada loppumaan ja luoda yhteiset säännöt tehtävistä luopumiselle.