Suomessa vellovan poliittisen vaalirahoitussotkun yksi taustaselittäjä on Tampereen yliopiston valtio-opin professorin Heikki Paloheimon mukaan julkisuuden puute.
"Ehdokkaiden ja puolueiden rahoitusasioita on voitu tähän mennessä hoitaa ilman suurempaa julkisuutta. Julkisuuden avulla tällainen sotku olisi ollut vältettävissä", hän pohtii.
EU noteerataan jälkijättöisesti
Paloheimon mukaan ehdokkaiden vaalirahoituksen sekä puolueiden muilta kuin valtiolta ja jäsenistöltään saaman rahoituksen kanssa on toimittu pelisäännöin, joissa ei ole suurta julkisuutta. Se on antanut poliitikoille tilaa kohtuulliselle välinpitämättömyydelle.
"Ei ole ollut tarpeen selvittää mistä raha tulee. Jos pelisäännöt edellyttäisivät selvästi suurempaa julkisuutta, ylläpitäisi se poliitikkojen keskuudessa suurempaa kiinnostusta sen suhteen keitä rahoittajat itse asiassa ovat. Puolueidenkin pitäisi silloin kiinnostua siitä, keitä ovat ne tahot, jotka ovat valmiita puoluetta rahoittamaan."
Heikki Paloheimo muistuttaa Euroopan neuvoston korruption vastaisen komitean jättäneen jo 2007 Suomelle raportin, jossa kiinnitetään huomiota tarpeeseen lisätä vaalirahoituksen ja puolueiden saaman rahoituksen julkisuutta, rahoitukseen liittyvää raportointia sekä puolueetonta kontrollia.
"Verraten huolettomasti meillä on suhtauduttu näihin terveisiin. Nyt ne varmasti otetaan vakavasti Lauri Tarastin johtamassa vaali- ja puoluerahoitustoimikunnassa, mutta vähän jälkijättöisesti", professori kritisoi.
Hän ei voi olla nauramatta todetessaan miten monet rahoituskuvioissa mukana olleet, joko rahan saajina tai rahan antajina, ovat aidosti yllättyneet asioiden saamista kiusallisista piirteistä.
Hän mainitsee rahoittajista esimerkiksi liikemies Toivo Sukarin todenneen, että jos hän olisi tiennyt joidenkin kumppanien aikaisemman rikostaustan, hän ei olisi missään tapauksessa mennyt mukaan yhteisiin järjestelyihin. Nyt Sukarille on tullut asiasta pelkästään kielteistä julkisuutta.
Rikostausta
mahdollista selvittää
Saajapuolella joidenkin rahoittajien aikaisempi rikostausta tai rahoituksen motiivit ovat varmasti olleet tiedossa, tai ainakin selvitettävissä.
Paloheimon mukaan voidaankin perustellusti sanoa, että joko poliitikoilla on huono muisti, he ovat välinpitämättömiä, tai avustajat eivät ole hoitaneet työtään jättämällä asioiden ja henkilöiden taustat selvittämättä.
Jatkossa poliittisen toiminnan rahoituksen pelisäännöt tulevat mitä todennäköisimmin muuttumaan. Tarastin johtama toimikunta antaa syksyllä mietintönsä, ja tavoitteena on, että hallitus vielä tämän vaalikauden aikana antaa esityksen ja eduskunta säätää lain, jonka pohjalta rahoituksen julkisuus ja kontrolli lisääntyvät. Mahdollisesti laki asettaa myös rajoituksia siihen, mistä rahaa voidaan ottaa vastaan.
"Useimmat puolueet ovat jo selkä seinää vasten asetettuna julkistaneet suuren osan niistä rahoista, jotka on 2007 eduskuntavaalien yhteydessä saatu. Tässä on selvästi skandaalin seurauksena tullut paine muuttaa pelisääntöjä avoimemmaksi", Heikki Paloheimo sanoo.
Hän pitää hyvinkin mahdollisena, että tulevaisuudessa tarjolla olevasta vaalirahasta osataan myös kieltäytyä.