Vaalirahakohu on nostanut julkisuuteen lukuisia tulkintoja poliitikkojen uskottavuuden lopullisesta katoamisesta ja politiikan mädännäisyyden paljastumisesta. Politiikan tutkijat välttävät vetämästä rajuja johtopäätöksiä pelkän vaalirahakeskustelun perusteella.
Kansainvälisen politiikan professori Vilho Harle Tampereen yliopistosta arvioi, että politiikka on kadottanut uskottavuutensa ja kansalaisten kiinnostuksen jo aikaa sitten.
Harle vertaa nykyistä politiikantekoa museoon, jossa todellisuudesta irti olevien pikkuasioiden kiillottaminen saadaan näyttämään tärkeältä. Vaalirahakohua hän pitää dramatiikkana, jossa keskitytään seuraamaan lähinnä päiden putoilemista.
– Monethan kuvittelevat, että politiikka on oikeasti tätä.
Harle pitää politiikkaa kokonaan kuolleena. Kaikki puolueet tarjoavat hänen mukaansa samaa eikä suuria historiallisia tavoitteita, jotka ovat liittyneet esimerkiksi kansakunnan rakentamiseen, enää ole.
Åbo Akademin tutkimusjohtaja, dosentti Kimmo Grönlund katsoo asiaa eri näkökulmasta. Grönlundin mukaan politiikka kiinnostaa ihmisiä edelleen, mutta vaalirahakohu on todennäköisesti vahvistanut ihmisten kyllästymistä puolueita ja poliitikkoja kohtaan.
– Poliittinen osallistuminen on monipuolistunut, se ei ole enää vain äänestämistä, Grönlund sanoo.
Kiinnostus lisääntyy, velvollisuudentunto hiipuu
Grönlundin mukaan äänestämiseen liittyvä velvollisuudentunto on vähentynyt. Samalla tutkimuksissa on huomattu, että kiinnostus politiikkaa kohtaan on lisääntynyt. Ihmiset ottavat kantaa yhteiskunnallisiin asioihin yhä useammin vetoomusten ja verkkokeskustelujen tai vaikkapa kulutustottumusten ja mielenosoitusten avulla.
– Peräänkuulutan uusia vaikutusmuotoja kansalaisille. Eihän tarve yhteisten asioiden hoidolle mihinkään häviä, pikemminkin päinvastoin kun maailma tulee yhä monimutkaisemmaksi.
Harle ja Grönlund ovat yhtä mieltä siitä, että vaalirahakeskustelu kertoo kuilusta poliitikkojen ja kansalaisten välillä. Keinot ongelmaan tarttumiseen ovat kuitenkin erilaisia.
Harlen mielestä kansalaisilla ei juuri ole vaihtoehtoja tilanteen korjaamiseen. Hänen mukaansa vieraantuminen kasvaa niin kauan kuin poliitikot keskittyvät julkisuuden kalastamiseen populistisen pelleilyn ja ”sirkustemppujen” avulla. Tilannetta pahentaa Harlen mukaan se, että media kuorii asiakysymysten sijaan julkisuuteen vain pintavaahtoa.
Poliitikot voisivat Harlen mielestä lisätä uskottavuuttaan asettumalla rohkeasti valtavirran hymistelyä vastaan.
– Minusta puolueet ja poliitikot voisivat sanoa, että hallitus ei ole maailman tärkein paikka. Se voisi palauttaa tiettyä uskoa. Hallitukseen meno on vain väline eikä itsetarkoitus niin kuin se on nyt.
Kansa mukaan päättämään
Grönlundin mielestä tilanne voisi parantua, jos kansalaiset pääsisivät paremmin mukaan poliittiseen päätöksentekoon.
– Kyllä tavallinen kansalainen pystyy siihen mihin poliitikkokin, kunhan hän saa tietoa ja aikaa keskustella, Grönlund sanoo.
Hänen mukaansa esimerkiksi kunnissa järjestetyt keskustelutilaisuudet vaikkapa kaavoitusasioista ovat suosittuja.
– Ongelma uusien vaikutusmuotojen kehittämisessä on se, että puolueet usein kokevat tämän tyyppiset uudistukset uhkaksi omalle toiminnalleen.
