Vaalirahakohu ulottuu kiistatta myös seuraaviin presidentinvaaleihin. Eikä silloin ongelmana ole vain kampanjaraha. Isoilla puolueilla riittää päänvaivaa siinäkin, mistä saada Mäntyniemeen halukas ehdokas. Kultaiseen häkkiin ei ole tunkua.
Vaikka vuosi 2012 on melko lähellä, puolueet voivat vielä lohduttautua sillä, että politiikassa muutama vuosi on pitkä aika. On selvää, että pullataikinan lailla paisunut vaalirahakohu heijastuu myös seuraaviin presidentinvaaleihin. Niissä puolueilla on muitakin ongelmia kuin se, mistä saada rahat vaalikampanjoihin. Pitää löytää myös Mäntyniemeen halukas ehdokas.
Tällä hetkellä yhdelläkään isolla puolueella ei ole tietoa presidenttiehdokkaastaan. Alkuharavointia ja nimien heittelyä viritellään vasta hissukseen kulisseissa. Yhtään ehdokaspäätä ei ole näkyvissä.
Nykyinen pääministeri, keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen on jo tehnyt selväksi, ettei hän pyri enää presidentiksi. Hän keskittyy epätoivoisesti liimaamaan itseään kiinni pääministerin tuoliin.
Edellisissä presidentinvaaleissa Vanhanen jäi kolmossijalle. Nyt häneltä on menossa puoluejohtajan paikka ensi kesänä. Takin kääntö presidentiksi pyrkyyn olisi tässä valossa erikoinen, jopa toivoton yritys.
Keskustan varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki sanoi ehdokkuudelle "ei, ei ainakaan seuraavissa vaaleissa".
"Alle 40-vuotiasta ihmistä ei pitäisi kultaiseen häkkiin laittaa. Se tehtävä on vähän maan isän tai äidin roolin kaltainen, joten ehkä asiaa pitää siitäkin perspektiivistä tarkastella", Lehtomäki torjui ehdokkuuden Kalevan haastattelussa viime sunnuntaina.
Aika taas on ajanut ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen ohi, vaikka hän Kekkosen Suomessa oli varma nousustaan presidentiksi.
Postipankin entinen pääjohtaja ja ex-ministeri Seppo Lindblom kertoo kirjassaan "Manun matkassa" omin korvin kuulleensa, kuinka tuolloin ulkoministerinä ollut Väyrynen oli illanvieton myöhempinä hetkinä kuiskinut keskustelukumppanilleen: "Sen verran Lapin noitaa minussa on, että tiedän joskus olevani Suomen presidentti."
Keskustan vahvin kortti presidenttipelissäkin on EU-komissaari Olli Rehn, jolla on nyt muutenkin kovaa nostetta puolueessa. Yhä useampi keskustassa puhuu hänestä jo seuraavana puheenjohtajana. Rehn saattaa tarttua tähän haasteeseen, jos ei saa seuraavasta komissiosta tarpeeksi painavaa salkkua.
Kokoomukselle eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on iso kysymysmerkki.
Vaikka Niinistö viime vaaleissa hävisi vain niukasti Tarja Haloselle ja on nyt keikkunut jokaisen presidenttigallupin kärjessä, ei kokoomus voi laskea hänen varaansa yhtään mitään.
Niinistö saattaa hyvinkin vain nautiskella suosiostaan ja antaa kaikkien elää siinä uskossa, että hän lähtee uudestaan presidenttikisaan. Tositilanteen ja viimeisen aikarajan eteen tullessa Niinistö saattaa antaa pakit ehdokkuudelle. Sitä todennäköisempi tämä vaihtoehto on, jos presidentiltä riisutaan valta ja hänestä tehdään pelkkä edustuksellinen keulakuva.
Nauhojen leikkaajan ja kissanristiäisten kunniavieraan rooli ei Niinistölle oikein maistu. Arvojohtajana ja unilukkarina hän voisi olla, mutta täysin vallattomana presidenttinä Niinistö ei taitaisi viihtyä. Ja onko vähän yli kolmikymppinen vaimokaan, joka nytkin karttaa julkisuutta, halukas maan äidin rooliin? Tälläkin on vaikutusta.
Niinistön kieltäytyessä kokoomus joutuu taivuttelemaan ulkoministeri Alexander Stubbia, tai sitten puheenjohtaja Jyrki Katainen uhrautuu viran puolesta asettumaan ehdolle, vaikka hänen tähtäimensä nyt on seuraava pääministeriys.
Stubbin ja Kataisenkin kohdalla ikä voi laimentaa intoa lähteä ehdokkaaksi. Joutuvathan nelikymppiset miettimään sitäkin, mitä tehdä presidenttiyden jälkeen. Presidentti Martti Ahtisaaren kaltaista uraa harva pystynee Mäntyniemen vuosien jälkeen luomaan.
SDP:ssä ei ole Lasse Lehtisellä ja kumppaneillakaan enää samanlaista taikahattua, josta Ahtisaaren nimi aikoinaan presidenttikisaan vetäistiin.
EX-pääministeri Paavo Lipposta ei Suomen presidenttiys kiinnosta pätkääkään. Euroopan presidentiksi hän lähtisi, jos pääsisi. Jutta Urpilaisella riittää uskottavuusongelmia oman puheenjohtajan paikkansa lunastamisessa.
Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikasen imupaperissa ei taida olla liimaa riittävästi. Ainakaan mielipidetiedustelussa hänen nimensä ei ole kansaan vedonnut. Eero Heinäluoman esitys Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksestä ei sytyttänyt edes omia tovereita.
Toisaalta aiemmissa vaaleissa galluppien kärjessä keikkuneet nimet ovat hyytyneet varsinaisen kisan edetessä. Hyvä esimerkki tästä on kokoomuksen Riitta Uosukainen. Tämä helpottaa puolueiden nimituskaa ja antaa lisää peliaikaa. Mahdollista on sekin, että jostain pienpuolueesta putkahtaa uusi Elisabet Rehn tai että keskustalla ja kokoomuksella on yhteisehdokas. Mutta hänkin luuraa vielä piilossa.
***
Äiti Amma halailee suomalaisia taas ensi viikonloppuna. Intialainen Amma on henkinen opettaja, joka haluaa opastaa ihmisiä itsetuntemukseen. Hänet tunnetaan myös mittavasta hyväntekeväisyystyöstään. Tanja Karpela ei nyt päässe Amman kainaloon. Kannattaisiko Matti Vanhasen tai Jarmo Korhosen mennä jonoon?