Vaalirahoituksesta puhjenneen farssin toisen kierroksen täytyy jäädä viimeiseksi. Ei ole mitään laitaa siinä, että säännöllisin väliajoin poliitikot toistelevat toimineensa lainmukaisesti, ainoastaan unohdelleensa mainita joistakin sadoista tuhansista euroista.
Jo toinen kierros, samat selitykset ja samat epäilyt. Keskustan Timo Kallin rehellisestä tokaisusta televisiohaastattelussa alkoi viime vuonna mylly, joka jaksoi jauhaa kesälomiin saakka. Sama tohina alkoi unohtuneesta 125 000 eurosta.
Ja vaara on suuri, ettei paljon valmiimpaa ei tule tästäkään vaalirahoituskeskustelusta. Se painuu kuin kiuas kesäisen järven pohjaan.
Kepin nokassa on tähän saakka ollut puolueista keskusta. Aivan aiheesta onkin ollut. Muisti tuntuu pätkivän koko puoluekoneistolla sitä mukaa kuin summat kasvavat.
Viimeksi tiistaina puoluejohtaja Matti Vanhanen muisti yhtäkkiä olleensakin palaverissa Nova Groupin johtajien kanssa virka-asunnossaan Kesärannassa. Aiemmin muistikuvaa tapaamisesta ei ollut
Vaikka laillista menoa korostetaan joka käänteessä, kampanjarahaa on kierrätetty kummallisten yhdistysten kautta puolueen käyttöön. Kauppaa on tehty tauluilla, joista suurinta osaa ei kukaan vähänkään väreistä ymmärtävä ottaisi seinälleen mistään hinnasta, tai myyty yli 500 euroa maksavia lippuja talousseminaareihin, joiden anti ei millään muotoa ylitä sitä, jonka saa joka päivä mediasta.
Sitten vielä puolueen johto viitsii ihmetellä toimittajien ja suuren yleisön kummastelua. Vaikea on selittää Kehittyvien maakuntien Suomea ja Menestyvää Suomea muuksi kuin aikeeksi piilotella yrityksiltä tulevaa rahaa. Kun se raha on siis laillista, mikä ihmeen järki on rahan alkuperän piilottelussa?
Myös työnantajat ovat olleet ahkerasti ja aktiivisesti liikkeellä. Elinkeinoelämän keskusjärjestön synnyn yhteydessä perustettu TT-säätiö tuki keskustan kampanjaa 150 000 eurolla vuoden 2007 vaaleissa. Säätiö antoi rahaa myös kokoomukselle, joka on ainakin toistaiseksi kieltäytynyt paljastamasta tuen määrää.
Yrityksissä näyttää pelatun poliittista pokeria innolla ja suurilla panoksilla. Tiistain Helsingin Sanomien mukaan Kyösti Kakkonen, Toivo Sukari sekä firmoista ainakin Suomi Soffa ja Nova Group tukivat innolla Kehittyvien maakuntien Suomen kautta keskustaa, koska eivät uskoneet kokoomuksen mahdollisuuksiin.
Demareista ainoastaan Eero Heinäluomalle kanavoitiin tukea varmuuden vuoksi, koska vuoden 2007 vaalien uskottiin olevan kahden kauppa, keskustan ja demarien.
Vaaliyhdistysten taustalla olleiden liikemiesten väitteet aikeista tukea isänmaata ja demokratiaa ovat kaikesta päätellen julkeaa puppua. Rahoituksen tarkoituksena oli ilman muuta saada vaikutusvaltaa. Se ei vielä ole poliittista korruptiota, mutta moraalisesti vähintäänkin kyseenalaista.
Vaalirahoitusfarssiin on hiljakseen saatava piste. Keskusta taipui pakon edessä avaamaan tilinsä. Lopputulos on hyvä, vaikka tapa ei ollutkaan kunniakas. Muidenkin puolueiden pitää kertoa yksityiskohtaisesti tukijansa ja tukisummansa.
Ei siksi, että keskusta teki niin, vaan siitä huolimatta. Eivät muutkaan ole takuulla olleet tukirahalle immuuneja. Perustellusti voi epäillä, että paljon on tukirahaa ja tukijoita vielä hämärän peitossa.