Kohuliikemiesten rahallisesta arvovaltavaikuttamisesta ja eri säätiöiden antamista vaalituista paisunut ja yhä jatkuva vaalirahakohu on johtanut siihen, että eduskuntavaaleissa ehdokkaille ei enää heru suuria tukisummia. Meneillään olevissa oikeudenkäynneissä onkin kyse lahjus- ja jääviysepäilyistä.
Monet yritykset ja ammattiliitot ovat hämmennyksissään, kun eivät oikein tiedä, miten ehdokkaita voi tukea. Silloin tuntuu helpommalta pidättäytyä tuen antamisesta kuin sekaantua johonkin epäilyttävään.
Lahjoitusten antaminen ja saaminen ei ole lainsäädännön tiukentumisesta huolimatta kiellettyä eikä lainvastaista.
Vaalirahan saaminen ja antaminen on yksinkertaista. Ehdokkaan on ilmoitettava yli 1?500 euron suuruiset tukisummat, eikä samalta tukijalta saa ottaa tukea enemmän kuin 6?000 euroa. Jos yksityishenkilö antaa alle 1?500 euroa, hänen nimeään ei saa julkistaa ilman lupaa. Omaa rahaa saa edelleen käyttää niin paljon kuin kukkaro kestää tai pankinjohtaja myöntää.
Ehdokkaat keräävätkin vaalibudjetit pienistä puroista. Kampanjarahat kerätään lahjoitusten lisäksi perinteisin menoin seminaarimaksuina, arpajaisina ja erilaisina tuotemyynteinä. Voi kuitenkin ennakoida, että taulut eivät tällä kertaa kuuluu kampanjoiden suosikkituotteisiin.
Kampanjarahat voi saada kokoon tai kutoa arkisilla, mutta nerokkailla keinoilla. Oululaisehdokkaan sukkapiiri on tästä mainio esimerkki. Hyödyllisen ja kantavan idean sisältävä kampanjatuote käy kauppansa, myös vaalirahan lähteenä. Ehdokkaiden kannalta terve piirre on, jos kampanjointi maltillistuu. Ilman rahaa vaalikampanjointi ei nykymaailmassa kuitenkaan onnistu.