Pitäisi jaksaa muistaa, ettei raha ole pelkästään pahasta edes vaalikampanjoissa. Se on aivan yhtä laillista kuin kukkakaupassa. Raha on hyvä renki, ja on hyvä, että sitä on myös rengillä.
Ihmetellä ei pidä sitä, että kaikkien vaalirahoittajien äiti Nova Group on konkurssissa. Firman johtohahmot ovat olleet niin liukkaasti liikkeellä Suomen silmäätekevien kanssa, ettei siinä ole ehtinytkään kiinteistöjä kehittämään.
Novan jäpikät putkahtavat esiin milloin lentolippujen maksajina, milloin 60-vuotissynttärien vieraslistan laatijoina. Sitä ennen on ostettu taidetta, kepun historiikkeja, seminaarilippuja. Nova Groupin edustajat kytkeytyvät jollakin kummalla tavalla koulun pesukonehankintaan, presidentinvaalikampanjoihin ja moottorikelkkoihin. Lehtiä lukiessa syntyy käsitys, ettei Suomessa ole tehty yhtään poliittista saatikka talouspoliittista päätöstä ilman ylisaunamäkiä ja merisaloja ja novia.
Suuria rahoja, suuria velkoja ja suuria puheita. Missä politiikka, siellä Nova Group. Luultavasti maailmantalouden kriisi ja Lehman Brothersin kaatuminen ovat Nova Groupin syytä.
Oikeusoppinut Lauri Tarasti, joka toimii puheenjohtajana vaalirahoitusta pohtivassa työryhmässä, uskoo vaalirahakohun muuttavan Suomen poliittista kulttuuria parempaan suuntaan. Avoimuus tekee eetvarttia. Samaa laulavat maan johtavat tutkijat ja kommentaattorit.
Kaksi vuotta vaalirahakohun myrskyn silmässä lehtimiehenä saa väkisinkin epäilemään jotakin muuta. Vaikka rahoituksen julkisuus lopulta on yhtä lailla poliitikkojen kuin heitä äänestävien etu, luultavasti kansalaisten luottamus politiikkaan notkahtaa pahanlaisesti vuosikausiksi. Kansan syvissä riveissä pelätään jokaisen vallankahvaan päässeen olevan lahjottu. Pahimmassa tapauksessa huonoksi havaitun maan tavan purkaminen karkottaa äänestäjät yhä kauemmaksi politiikan arjesta.
Eikä niin pitäisi tapahtua. Ainakaan nyt. Maa on pahassa suhdannekriisissä, jota seuraa pian vaikea ja pitkä rakennekriisi väestön ikääntymisen ja kuntatalouden romahduksen takia. Kansalaisten pitäisi seurata politiikkaa ja kiinnostua politiikasta, äänestää ja osallistua. Hyvinvointiyhteiskunnan edessä olevat valinnat edellyttävät laajaa arvokeskustelua ja yksituumaisuutta.
Pahaa pelkään, ettei nähty johda äänestysaktiivisuuden nousuun. Eikä nähty jupakka kaikenlaisine kummallisine selityksineen ja uusine paljastuksineen suinkaan rohkaise yrityksiä tai yksityishenkilöitä rahoittamaan ehdokkaita. Vastaavasti tavallista kansalaista jurppii hyvän tovin se, että vaalirahaa tuntuu löytyvän sieltä täältä, töitä e mistään.
Raha ei haise, sanotaan. Vaaliraha sen sijaan haisee. Varmaankin aika pitkään, olipa se miten julkista tahansa.
Politiikkaa ja Suomen poliittista järjestelmää käy surku, jos ei aina poliitikkoja. Jollakin yhteisesti hyväksyttävällä tavalla tässä siunatussa maassa pitää päätöksiä tehdä myös tulevaisuudessa. Ja jotenkin maalle täytyy valita ylintä valtaa käyttävät.
Vaalikampanjan käyminen vie rahaa. Mitä jos tämän kaiken hyvää tarkoittavan mediajulkisuuden lopputuloksena onkin se, että nekin poliitikonalut, joilla ei ollut mitään yhteyksiä Novan kaltaisiin toimijoihin eikä hämäriä aikeita tai hämäriä rahoittajia, putoavat pois politiikan poluilta? Saavuttiko kohina siinä tapauksessa sen hyvän tarkoituksen, joka sillä alunperin oli?
Pitäisi jaksaa muistaa, ettei raha ole pelkästään pahasta edes vaalikampanjoissa. Se on aivan yhtä laillista kuin kukkakaupassa. Kunhan vain äänestyskopissa on kohtuullisen hyvä käsitys siitä, kuka ketäkin tukee. Raha on hyvä renki, ja on hyvä, että sitä on myös rengillä. Mitäpä muuta hyvä poliitikko on kuin kansan renki?
Realismi on pidettävä mukana. Mikäli joku keksii rahavapaan vaalikampanjan, pyytäkää häntä samantien siirtymään ikiliikkujan kehittelyyn.
Sitten sananen aivan muusta eli Oulun kaupunginosista.
Seitsemän kuukautta oululaisena täyttyi, viisi Saarelan kaupunginosassa. Ainakin luulen niin.
Bussi numero 6, joka kulkee arkena kaksi kertaa tunnissa, iltaisin vain kerran tunnissa ja viikonloppuisin aivan liian harvoin, kertoo keulassaan päätepysäkikseen kaupungista tullessaan Kumpulankankaan.
Minä kun luulin muuttaneeni Saarelaan. Olen tentannut kymmenkuntaa perusoululaista, jotka eivät ole kuulleetkaan paikasta nimeltä Kumpulankangas. Työkaveri muisteli, että kun painelee monitoimitalon takaa metsiä pitkin tarpeeksi, saapuu Kumpulankankaalle. Pitäisi vain osata pysähtyä oikeaan aikaan.
Paikkaa eivät kuitenkaan tunne taksikuskitkaan. Puhuvat aina Saarelasta. Ainoastaan bussin otsassa on Kumpulankangas.
Mikäli joku ystävällinen sielu osaa neuvoa, missä on mystinen Kumpulankangas, pistän lounaan.
Olisi nimittäin viiden kuukauden jälkeen kohtuullista tietää, missä asuu.
***
SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen mukaan maan porvarihallitus syntyi Nova Groupin massiivisen tuen ansiosta. Onhan se mahdollista. Entäpä sitten demareiden ja aivan erityisesti presidentti Tarja Halosen vaalimenestys? Molempia on auttanut massiivinen rahakeskitys ay-liikkeeltä. Tässä asiassa ovat porvarit ja duunarit täsmälleen yhtä syntisiä.