Vaalipiiriremontti toisi puolueiden paikkajakautumaan vain pieniä liikahduksia. Siksi on vaikea ymmärtää, miten suuri kynnys poliittisen tahdon löytyminen on ollut. Seuraava hallitus ei enää saa vitkutella, vaikka edustajat itsekin pelaavat vaalipiireillä.
Hallitusneuvos Lauri Tarasti on vaalilainsäädännön sitkeä sissi. Häneltä on tippunut useita ehdotuksia äänikynnyksen madaltamiseksi. Kaikki ovat tyssänneet suurten puolueiden vastustukseen.
Pari viikkoa sitten Tarasti taas patisteli vaalipiiriremonttia. Oikeusministeri Leena Luhtanen lupasi pohjustaa uudistusta, jotta se voitaisiin toteuttaa ensi vaalikaudella. Voimaan muutos astuisi aikaisintaan vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.
Ratkaisu riippuu yhä puolueiden puheenjohtajista. Ainakin seuraavaa hallitusta muodostavien puoluejohtajien on jo aika sitoutua uudistukseen. Demokratian tasapuolinen toteutuminen ei enää kestä vitkuttelua ja vain puolueiden omilla pelimerkeillä pelaamista. Siitähän suurten vastustuksessa on kyse.
Kyllä niin istuvat kansanedustajat kuin Arkadianmäelle pyrkivät uudetkin ehdokkaat pelaavat myös itse vaalipiiripeliä. Tulevissa maalisvaaleissa moni tunnettu nykyehdokas vaihtaa vaalipiiriä. Osaa puoluejohtokin anelee siirtymään toiseen vaalipiirin. Syy on yksinomaan laskelmointi ja toive entistä suuremmasta äänipotista.
Nyt vaalipiiriä ovat vaihtamassa muun muassa SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma ja keskustan varapuheenjohtaja Mari Kiviniemi. Kumpikin kalastelee Helsingissä puolueidensa ex-puheenjohtajilta Paavo Lipposelta ja Anneli Jäätteenmäeltä vapautuvia ääniä.
Kokoomuksen Leena Harkimo jatkaa seilaamistaan Uudenmaan ja Helsingin välillä. Tällä kertaa on taas Uudenmaan vuoro. RKP:n puheenjohtaja Stefan Wallin on vedonnut Astrid Thorsiin, että tämä vaihtaisi Uudenmaan Helsinkiin, jossa jää vapaaksi toisiin tehtäviin siirtyvän Eva Biaudet´in äänipotti. Vanha vaaliseilaaja keskustan Paavo Väyrynen on puolestaan taas Lapin mies...
Tässä joukossa vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg on kummajainen. Hän päätti pysyä ehdokkaana Pohjois-Karjalan vaalipiirissä, vaikka ulkopuolisten silmin paikan uusiminen tuntuu aivan mahdottomalta tehtävältä. Vihreät eivät onnistuneet nyt solmimaan vaaliliittoa, ja Cronbergin pitäisi pystyä tuplaamaan äänimääränsä, jotta jatkopesti lohkeaisi.
Cronberg itse vakuuttelee uskoa läpimenoon. Lähempänä kuitenkin lienee se, että hänestä tulee maalisvaaleissa eräänlainen marttyyri. Ehdokas, joka ei hylännyt niitä, jotka hänet alun alkaen edustajakseen Arkadianmäelle nostivatkin.
Jos mahdollisesta tippumisesta seuraisi se, että muutos nykyisessä vaalijärjestelmässä olevan äänikynnyksen madaltamiseksi toteutuu, ei Cronbergin taistelu menisi täysin hukkaan.
Vaalijärjestelmää pohdittaessa ei ole juuri puhuttu, onko ylipäätänsä oikein, että kansanedustajaksi voi pyrkiä ja päästä mistä tahansa vaalipiiristä, vaikka todellinen asuinpaikka on ihan eri puolella Suomessa. Kunnallisvaaleissahan ei voi olla ehdokkaana paikkakunnalla, jossa ei oikeasti asu.
Esimerkiksi SMP:n köyhän kansan puolustaja Veikko Vennamo valittiin aina eduskuntaan Kuopion vaalipiiristä, vaikka hän asui koko ajan Munkkiniemen hienostokaupunkiosassa Helsingissä. Nykyisessäkin eduskunnassa on niitä, joiden varsinainen ykkösasunto on Helsingissä ja he käyvät vain pyörähtämässä varsinaisessa vaalipiirissään.
1980-luvulla otettiin kyllä ylimääräiset päivärahat pois postilaatikkoedustajilta ja jalasmökki-Väyryseltä eli niiltä, joilla ei ollut kunnon asuntoa paikkakunnalla, jonka he olivat ilmoittaneet kotipaikakseen. Kunnollista keskustelua edustajan vaalipiirin ja todellisen asuinpaikan välillä ei ole käyty. Muualla asuva ei välttämättä edusta vaalipiirinsä ihmisten näkemystä asioista.
Kansanedustajan kotipaikkaa vakavampi ongelma on kuitenkin se, ettei kansalaisten ääni ei ole joka puolella maata samanarvoinen. Piilevä äänikynnys aiheuttaa sen, että päästäkseen läpi ehdokkaat tarvitsevat joissakin vaalipiireissä huomattavasti suuremman äänipotin kuin muualla. Ongelman voi tiivistää toteamukseen, että syrjäseuduilla ääni on paljon kalliimpi ja kansanedustajan paikka suuremman äänirepun takana kuin Etelä-Suomen kultahammasrannikolla.
Ongelma on ollut tiedossa pitkään. Maan sisäisen muuttoliikkeen myötä tilanne vain kärjistyy. Siksi Tarastin esitys on pakko nostaa uuden hallituksen työpöydälle.
Pohjois-Suomen kansanedustajatkin liputtivat tuoreessa Kalevan kysellä vaalipiiriremontille. Tarastihan esitti, että Oulun ja Lapin piirit yhdistettäisiin Pohjois-Suomen vaalialueeksi. Itä-Suomen vaalialue muodostettaisiin nykyisistä Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiireistä. Lisäksi Uudenmaan vaalipiiri jaettaisiin kahtia.
Kansanedustajien paikkamäärät säilyisivät suurpiireissä ennallaan, mutta paikat jaettaisiin puolueiden kesken koko vaalialueella laskettujen äänimäärien perusteella.
Lyhytnäköisyyden, oman puolueen ja oman paikan sijasta vaalipiiriasiaa pitää arvioida kokonaisuutena, kansalaisten ja demokratian toteutumisen lähtökohdasta.
***
Ruotsin uusi puolustusministeri Mikael Odenberg saapuu tänään ensivisiitille Suomeen. Toivottavasti kone nyt lentää. Odenbergin piti tulla jo viime viikon perjantaina keskustelemaan kollegansa Seppo Kääriäisen kanssa muun muassa EU:n pohjoismaisen taisteluosaston kokoamisesta.
Konerikon vuoksi vierailua jouduttiin siirtämään.