Perussuomalaisten menestys mielipidemittauksissa on hätkäyttänyt vanhat puolueet kahdella tavalla.
Kokoomus, SDP ja keskusta ovat ryhtyneet puhumaan soinimaisin äänenpainoin ja ymmärtämään muun muassa maahanmuuttokritiikkiä. Pienet puolueet höyläävät ohjelmistaan esille tikkuja, joilla tökkiä rasisteiksi leimattuja perussuomalaisia.
Perussuomalaisten gallupnousu ei ole pelkästään pelottava asia. Se osoittaa, että demokratiaan perustuva malli pystyy hankalilla hetkillä korjaamaan itseään.
Päättäjiin turhautunut ja vähän kaikkeen kyllästynyt väki on alkanut kiinnostua politiikasta, mikä ei ole ihan pikku seikka.
Vaalirahasotkujen, jääviysselvitysten, lahjomaväitteiden ja muun uunipottuilun jälkeen ei tarvita kuin alhainen äänestysprosentti tulevissa vaaleissa - ja meillä saattaa olla käsissämme työläästi hoidettava kriisi.
Uskottavuuttaan hukannut poliittinen järjestelmä ei voi kuin toivoa, että lähiöissä nukkuvat kampeutuvat piirtämään numeroita paperiin ensi huhtikuun eduskuntavaaleissa.
Viitsimällä äänestää he legitimoivat - oikeuttavat - politiikan tekemisen tulevaisuudessa.
Hieman liioitellen voi sanoa, että Timo Soini tulee kuin tilattuna.
Soini on hyppännyt esille kuin vanha villikko Veikko Vennamo, joka saapui suoraan puskista vaalimenestykseen 1970 ja 1983.
Unohdettu kansa meni ja otti narussa roikkuvan lyijykynän kouraansa. Sillä tavalla demokratiassa vaikutetaan.
Mikä voi olla kenestäkään parempaa ensi vuoden vaaleissa kuin uusien äänestäjien kevättakkien vilahtelu koivuvanerisiin koppeihin.
Soinin johtama ryhmä elvyttää poliittista kenttää. Se toimii kuin vastakaivettu pellon avo-oja.
Suomen pientalonpoikien puolueen jälkeläinen ohjaa hallitsemattomasti purskahtelevan tulvaveden kasvatukselliseen käyttötarkoitukseen, puskemaan kansanvallan ohraa.
Esimerkiksi Jussi Halla-aholle täsmälleen oikea paikka on eduskunnan istuntosalin jakaranda-palli.
Eiran bloggaava nominimorfologi ja maan johtava uskonrauhan rikkoja joutuu käytännössä näyttämään, mihin vastuullisena poliittisena päättäjänä kykenee.
Onko hän suunpieksäjä vai kuuluuko tekijäkaartiin?
Palataanpa todellisuuteen. Vaaleja ei ole vielä pidetty. Vain muutama mielipideselvitys on tehty.
Pari viikkoa sitten julkistettu perussuomalaisten Pohjois-Suomen vaaliohjelma on hyvin pientalonpoikainen asiakirja.
Ohjelmapaperiin on kirjattu ajatus palauttaa Pohjois-Suomen ja Venäjän välille keisarivallan aikaiset suorat kaupalliset suhteet.
Tämä ei tarkoita 1900-luvun alun laukkuryssiä vaan poikittaisten rautateiden rakentamista lännestä itään. Samassa yhteydessä vaaditaan, että kaivosten tulisi olla valtion omistuksessa.
Vastenmielisyys maahanmuuttoon mainitaan yhdessä kohtaan. "Olkaamme Suomessa suomalaisia". Tänne ei tarvitse tulla.
Pohjoisen perussuomalaiset eivät tunnu pitävän oikein kenenkään liikkumista suotavana. Sillä ohjelman mukaan myös eläinten rahtaamista edestakaisin on vältettävä.
Laajaa puheenaihe, homous, ei nouse esille missään, ellei se sitten ole kätketty perhepolitiikkaan. Sen mukaan naisen ja miehen malli on lapsen paras kasvattaja.
Pohjois-Suomen vaaliohjelma ei tihku seksiä. Se tuoksuu vanhalle konekirjoituspaperille.
Lopussa korostetaan, että perussuomalaisten periaatteet kumpuavat syvältä suomalaisesta talonpoikaisesta historiasta.
Luetun perusteella Vennamo on täällä tänään vennamolaisin aihein.