timo.paakki@kaleva.fi
Varsinkaan suurten puolueiden poliitikkojen ei kannattaisi kehuskella nykyiseen tyyliin ääni väristen Suomen yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Tietysti on komeaa, että saamme käydä vapaasti, omassa rauhassa ja kenenkään painostamatta pyöräyttämässä ehdokkaamme numeron vaalilippuun. Mutta onko siinä jotakin erikoista muihin demokraattisiin maihin verrattuna? Siinä on, että Suomen valtiollisissa vaaleissa lippujen painoarvo vaihtelee roimasti, asuinpaikasta riippuen. Vaikkapa pohjoismaisittain katsoen Suomen järjestelmä on erittäin epäoikeudenmukainen.
Epäkohta näkyi räikeästi tuoretta eduskuntaa valittaessa. Pohjois-Karjalan vähäväkisessä vaalipiirissä huikean, yli 8 000 äänestäjän tuen kerännyt vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg jäi vaille edustajanpaikkaa.
Vaiva on kuitenkin vanhastaan tuttu. Vika olisi korjattu aika päiviä sitten, jos suuret puolueet olisivat siitä kärsineet. Mutta nepä päinvastoin hyötyvät. Kun pienet kärsivät, asian on annettu jäädä silleen.
Nyt hallitusohjelmassa todetaan - viimeisellä sivulla - kuinka kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa tullaan tarkastelemaan edustuksellisen demokratian toimivuutta erityisesti eduskunta- ja kunnallisvaaleissa.
Jaa, että tarkastelemaan. Ei pelkkä tarkastelu mitään auta. Vaikuttaa siltä, että on tahallisesti vältelty lupausta oikaista demokratiavaje.
Miksi kansalaisvaikuttaminen on yleensäkin sijoitettu ohjelman hännänhuipuksi? Ettei vain kävisi niin, että sinne saakka ei nelivuotiskaudella ehditä.
Kenellä sitten on raskain jarrujalka hidastamassa uudistusta? Tiistain Kansan Uutiset, vasemmistoliiton pää-äänenkannattaja, suuntasi syyttävän sormen keskustaan pääkirjoituksellaan, joka oli otsikoitu: Keskusta pettää? Lehti muistutti, kuinka vaalien alla näytti vallitsevan konsensus, että vaalijärjestelmää tulee uudistaa. Niin näytti.
Totta on myös Kansan Uutisten moite, että keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen kehui vaalien jälkeen nykyistä järjestelmää.
Tietysti keskusta on mielissään saatuaan vaalijärjestelmän lahjana neljä, viisi ylimääräistä paikkaa. Ne tulivat noin vain, ilman omia ansioita. Yli todellisen kannatuksensa saivat paikkoja myös kokoomus ja demarit. Useimmilta pieniltä puolueita järjestelmä rosvosi täydelliseen suhteellisuuteen verrattuna muutaman edustajan kultakin.
Ihan puhtaita jauhoja ei ole pussissaan Kansan Uutisillakaan. Lehti oli takavuosina SKDL:n äänenkannattaja. Eipä se silloin voivotellut vaalijärjestelmän epäkohtaa. SKDL oli 50-luvulla jopa Suomen suurin puolue. Se hyötyi voimiensa päivinä vaalijärjestelmästä siinä missä nykyiset kolme suurta.
Järjestelmää kohtaan tunnettu luottamusvaje vaikuttaa varmasti äänestysprosenttiin. Jos hallitus on aidosti ohjelmansa takana ja aikoo kohentaa äänestysvilkkautta, vaalijärjestelmä korjataan. Riittävät tutkimukset on tehty ja kaikki sopivat oikaisumallit tuotu esiin, kuten oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Arto Jääskeläinen hiljan muistutti. Niistä voidaan valita paras. Enempiä ehdotuksia ei tarvita.
Jos halutaan, voidaan ottaa oppia ulkomailtakin. Maailmassa on maita, joissa tulos lasketaan suhteellisuutta kaikkein parhaiten toteuttavalla ns. suurimman jäännöksen menetelmällä. Sitä käytetään ainakin Kreikassa, Tanskassa ja Tshekissä.