Vaalien läheisyys ei voi olla näkymättä eduskunnassa. On liikuttavaa, miten suurta huolta pääministeri Paavo Lipponen kantaa nyt lapsiperheistä. Lapsilisät, joiden korottamista ei ole vakavasti harkittu koko Lipposen hallituskaudella ovat yhtäkkiä pääministerin suuri huolen aihe.
Lipposen mielestä lapsilisien porrastus lasten lukumäärän perusteella on kohtuuton. Hän vaatii, että seuraavalla vaalikaudella monilapsisia perheitä suosiva järjestelmä on uudistettava yksi- ja kaksilapsisia perheitä suosivaksi.
Lipposen huolen ymmärtää, kun ajattelee, että valtaosa hänen helsinkiläisistä äänestäjistään on yksi- tai kaksilapsisia perheitä. Keskusta on osuvasti leimannut Lipposen puheet populistisiksi.
Viime vuoden tilastojen perusteella yhden lapsen perheitä on reilut 37 prosenttia ja kahden lapsen perheitä reilut 40 prosenttia kaikista Suomessa asuvista lapsiperheistä. Kolmilapsisia perheitä on vajaat 17 prosenttia ja nelilapsisia tai sitä suurempia perheitä ainoastaan kuusi prosenttia.
Löysältä puheelta Lipposen huoli lapsilisistä vaikuttaakin, etenkin kun lapsilisiin ei ole tullut pienintäkään korotusta koko Lipposen hallituskaudella. Korotuksia ei ole luvassa myöskään ensi vuoden budjettiin. Päin vastoin, ajatus lapsilisien sitomisesta indeksiin teilattiin hallituksen budjettiriihessä heti alkuunsa. Lipponen ei ole myöskään esittänyt mitään konkreettista mallia siitä, miten hänen toivomansa lapsilisäuudistus toteutettaisiin ja mitä se maksaisi.
Konkreettinen toimenpide olisi sen sijaan vuodesta 1995 samalla tasolla pysyneiden lapsilisien sitominen indeksiin, jota on vaadittu myös Lipposen ryhmätoverin, sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan suulla. Indeksikorotuksesta vallitsee eduskunnassa kohtuullinen yksimielisyys. Myös kokoomus näytti ryhmäpuheessaan lapsipoliittisen selonteon palautekeskustelussa vihreää valoa indeksikorotukselle. Korotuksen nettovaikutus olisi kaksikymmentä miljoonaa euroa vuodessa.
Keskituloiset lapsiperheet ovat aktiivista äänestäjäkuntaa. Lipponen muistuttaa, että perheet ovat taloudellisesti kaikkein tiukimmilla silloin, kun lapset ovat pieniä. Totta onkin, että lapsiperheet ovat jääneet yleisessä tulokehityksessä jälkeen esimerkiksi eläkeläisiin verrattuina. Monet palvelut, kuten kodinhoitopalvelut ovat edelleen lapsiperheillä olemattomat.
Kuitenkin vähäosaisempiakin löytyy. Mihin yhtäkkiä unohtuivat työttömät, syrjäytyneet, asunnottomat ja mielenterveyspotilaat? He eivät tunnu kiinnostavan kansanedustajaehdokkaita lainkaan vaalien alla. Heidän ongelmillaan ei kannata elämöidä, koska he eivät juuri äänestä.
Eniten Lipposen lapsilisäpuheille on löytynyt ymmärrystä vasemmistoliitosta. Pääasiassa eduskunnassa ollaan kuitenkin sitä mieltä, että lapsilisää pitäisi korottaa kautta linjan.
Ajatus korkeampien lapsilisien tasaamisesta on ollut esillä aikaisemminkin. Sosiaali- ja terveysministeriön ei ole kuitenkaan löytänyt perusteita muutokseen. Stm:n mielestä lapsilisien porrastus lukumäärän perusteella suuntautuu sosiaalisesti oikein senkin vuoksi, että lasten taloudellinen merkitys kasvaa suurperheissä. Useamman kuin kolmen lapsen hoitaminen vaikuttaa jo vanhempien työssäkäyntiin. Pohjoisessa tiedetään, että suuri perhe on rikkaus, vaikkakin taloudellisesti vaativa.
Keskusta on ottanut kaiken irti Lipposen lapsilisäpuheista. Kansanedustaja Niilo Keränen muistutti tällä viikolla käydyssä lapsipoliittisen selonteon palautekeskustelussa, että vasemmistolle lasten kotihoito on tähän saakka tuntunut olevan täysin vieras ajatus. Keräsen mukaan puheet kotihoidon puolesta on erityisesti vasemmistoliitossa leimattu tasa-arvon vastaisiksi. Hänen mukaansa lasten hoitaminen on huomattavasti arvokkaampaa työtä kuin sämpylöiden leipominen pitkillä punaisilla kynsillä.