jarmo.rantalainen@kaleva.fi
Vojislav Seselj, 52, on serbijulkkis, joka ehti jo vähän painua unholaan. Nyt osa Serbian mediaa seuraa taas hänen edesottamuksiaan - Haagin kansainvälisen tuomioistuimen vankilassa. Hän on ollut parikymmentä päivää syömättä.
Seselj antautui Haagiin 2003, mutta hän halveksii ja boikotoi tribunaalia puolueellisena. Häntä syytetään etnisten puhdistusten ynnä muiden rikosten lietsomisesta sekä suunnittelusta Slobodan Milosevicin kanssa. Oikeudenkäynti ei ole päässyt edes kunnolla alkuun.
Omasta mielestään hän on suoraselkäinen serbi ja mieluummin marttyyri kuin rikollinen. Hän ei näe sodanaikaisessa toiminnassaan mitään sellaista väärää, johon vihollisetkin eivät olisi syyllistyneet.
Serbian radikaalipuolue elätteleekin yhä mielikuvaa, että Seselj voittaa juttunsa Haagissa ja palaa kotiin. Eikä ihme, että Seselj on yhä puolueen puheenjohtaja sekä pääehdokas Serbian ensi tammikuun tärkeissä parlamenttivaaleissa.
Äärikansallismielinen radikaalipuolue on edelleen gallupeissa maan suosituin, ja sen puheenjohtajan nälkälakkoa on pidetty osana vaalikampanjaa.
Ääriserbien pelätään menestyvän vaaleissa. Mielipidetiedustelut lupaavat heille vajaan kolmanneksen kannatusta, kun maan presidentin ja pääministerin omat puolueet jäävät yhdessäkin selvästi alle 50 prosentin kannatuksen.
Kaikki muut torjuvat ennakkoon yhteistyön radikaalipuolueen kanssa, mutta kenties iso vaalivoitto toisi sille kuitenkin hallitusseuraa.
Avainasemassa saattaa olla Kosovon maakunta, joka on myös serbien maltillisen enemmistön mielestä maan ja kulttuurin kehto ja jonka riistäminen heiltä olisi vääryys. EU-jäsenyyskään ei sitä korvaisi.
Presidentti Martti Ahtisaari luovuttaakin ehdotuksensa Kosovon tulevasta asemasta YK:lle vasta joskus serbivaalien jälkeen. Hänen odotetaan ehdottavan maakunnalle osittaista itsenäisyyttä.
Serbien yltiönationalismin pelätään aiheuttavan levottomuuksia, jotka olisivat omiaan ruokkimaan Kosovon radikaalien albaanien vastareaktioita ja päinvastoin.
Sama logiikka toimii tietysti molemmin päin: vastapuolen levottomuudet ja väkivalta todistavat oman asian oikeutuksen puolesta.
International Crisis Group (ICG) varoitti ajat sitten turhautumisesta, jota itsenäisyyden viipyminen voi osassa albaaneita aiheuttaa, ja Kosovon pääkaupungissa onkin jo mellakoitu YK:ta vastaan ja uhattu sen henkilökuntaa.
Albaanit saattavat jopa erehtyä tekemään yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen siinä toivossa, että saisivat sille nopeasti pari tärkeätä tunnustusta.
Kosovon kello on pysähtynyt tai ainakin se jätättää. Paluumuutto ja monietnisen yhteiskunnan rakentaminen eivät ole edistyneet toivotulla tavalla. Odotellaan ratkaisuja.
Kansainvälinen yhteysryhmä on kuitenkin erimielinen. Lännessä puolletaan aktiivisti itsenäistymistä, kun taas Venäjän vastustus on voimistunut. Kaikki näyttävät hartaasti toivovan, että järki ja maltti voittavat, muttei kai siitä mitään takeita ole.
Naapurimaassa Albaniassa on puolestaan tuotu tarpeeksi monesti esille, että Kosovon itsenäisyys on ainoa vaihtoehto. Serbipropagandassa tämä tietenkin haiskahtaa suur-Albania-hengeltä.