Vaikka kansanedustajat tervehtivät tiistaina toisiaan leppoisasti ja vaihtoivat eduskunnan kuppilassa hyväntuulisina kesäkuulumisia, pinnan alla väreilee jo vaalihytinä. Eduskunnan puhemiehen Riitta Uosukaisen vetoomus siitä, että ei anneta vaalipoltteen vielä vallata mieliä, vaan keskitytään hoitamaan edessä olevat työt kunnolla taitaa olla turhaa toiveikkuutta. Osin se oli jälkijättöinenkin vetoomus.
Esimakua tulevasta saatiin eduskunnassa eilen käynnistyneessä keskustelussa hallituksen Sonera-tiedonannossa, jossa puidaan myös valtion omistajaohjausta. Syksylle tuli poikkeuksellisen räväkkä alku. Joskin se olisi ollut samanlainen siinäkin tapauksessa, että hallitukselta ei olisi saatu tiedonantoa Sonerasta. Vaihtoehdossa hallitus olisi joutunut vastaamaan keskustaopposition välikysymykseen samasta aiheesta.
Jo aloituspäivänä täysistuntosalin ilmassa väreili muutakin kuin Soneran ostamaa ilmaa. Mitä pitemmälle syksy ehtii, sen kovemmaksi puheet muuttuvat. Vaalihermostuneisuus on tauti, joka väistämättä iskee poliitikkoihin aina neljän vuoden välein.
Ensimmäiset näppylät ovat jo puhjenneet pintaan. Hätäisimmät ovat ehtineet jo pikkunujakointiin asti. Yllättäen ei tarvinnut odottaa sitä, että kansanedustajat palaavat kesälomalta. Hallituksen ministerit ryhtyivät sättimään toisiaan. Julkisuudessa on nähty poikkeuksellisen kipakkasanaisia purkauksia.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) antoi ymmärtää peruspalveluministeri Eva Biaudet´n (r.) häiriköineen budjettiriihtä. Biaudet iski takaisin ja syytti Niinistöä ja pääministeri Paavo Lipposta (sd.) keskustelun tyrehdyttämisestä. Toinen valtiovarainministeri ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes haukkui heti budjettiesityksen valmistuttua verolinjaukset lyttyyn ja väitti, että SDP on intoutunut kokoomuksen kanssa kilpalaulantaan verojen alentamisesta ja on unohtanut perusturvasta huolehtimisen. Viis siitä, että Siimes oli jopa ministerikoplassa päättämässä jokaisesta budjetin kiista-asiasta.
Lusikkansa sanailusoppaan pisti myös kokoomuksen puheenjohtaja, sisäministeri Ville Itälä. Hän syytti SDP:tä "temppupolitiikasta" työllisyyden hoitamisessa ja ilmoitti, ettei sillä suurtyöttömyyttä poisteta.
Läiskinnöistä osa on pantava kuuden ja puolen kuukauden päästä pidettävien eduskuntavaalien piikkiin. Puoluejohtajien pitää pikku hiljaa ryhtyä profiloitumaan kansan silmissä. Laajassa sateenkaarihallituksessa rusinoiden noukkiminen omaan koriin on vaikeaa. Hallituksen päätökset syntyvät kompromisseina. Kansalaiset taas mieltävät kaiken koko hallituksen aikaansaannokseksi. Eivät he erottele sitä, miten missäkin päätöksessä näkyy kunkin hallituspuolueen kynänjälki.
Seuraavat eduskuntavaalit ovat suorastaan pelottavan lähellä myös yksittäisiä ministereitä ajatellen. Siksi edes oma nokka pitäisi onnistua samaan tukevasti veden pinnalle.
Kahden puolueen, RKP:n ja vihreiden, kesken jaettu peruspalveluministerin salkku osui Biaudet´n kannettavaksi vaalikautta ajatellen ajallisesti hankalasti eli alkuun ja loppuun. Lisäksi hän putosi "Oden onkaloon". Vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara oli ennen puolueen hallituksesta lähtöä näkyvä ministeri, jolta tuli keskustelun avauksia kuin liukuhihnalta. Hallituspiireistä kerrotun mukaan Soininvaara ei kuitenkaan muistanut huolehtia riittävästi oman tonttinsa määrärahatarpeista budjetin kehysneuvotteluissa. Tämäkin kasasi suorituspaineita Biaudet´n niskaan.
Vihreät taitavat kummitella myös Siimeksen takaraivossa, kun hän yrittää vetäistä kaulaa sosialidemokraatteihin. Vasemmistoliiton sitkeistä torjunnoista huolimatta puolueen on väläytelty vähän väliä olevan sulautumassa SDP:n syliin. Hallituksessa puolueen on väitetty olevan pelkkä demareiden apupuolue. Kannatusluvut ovat janttautuneet sen verran pahasti paikalleen, että vihreät uhkaavat riistää Vasemmistoliitolta neljänneksi suurimman puolueen aseman maalisvaaleissa.
Siimeksellä on näytön paikka. Kovin pitkään ei omissa porukoissakaan pidetä entisiä taistolaisänkyröitä hiljaisina, jos kaikki vain junnaa paikallaan.
Itälä taas ei ole koko puheenjohtaja-aikanaan päässyt kunnolla Niinistön varjosta näkyviin. Lisäksi puoluetta rassaa nyt pahasti se, että sen kannettavana on ollut pitkään liikenneministerin salkku, joka Soneran takia tuntuu polttavan näpit kuin näpit.
Näyttöjä yritetään saada nyt irrottautumalla hallitusmassasta.
Jos torailu ja irtiotot vielä yleistyvät, hallituksella on edessään tuskien taival. Sateenkaarella on töitä riittämiin jo siinä, että se paimentaa hallituspuolueiden edustajat Arkadianmäellä ruotuun.
SDP:ssä tilanne on nähty sen verran hankalana, että puoluehallitus antoi jo muille myrskyvaroituksen. Demarit muistuttivat, että hallituksen pelisäännöt koskevat kaikkia. Lisäksi korostettiin hallitusrintaman yhtenäisyyden merkitystä: on tärkeää, että hallituspuolueet ryhmittyvät nyt kokonaisuudessaan budjettiesityksen taakse.
Taitaa tällekin vetoomukselle käydä kuten puhemiehen toiveelle. Se valuu kuin vesi hanhen selästä, vaikka SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kalliomäki yritti terästää varoitusta. Hän muistutti, että eduskunta selviytyy syksyn suurakastaan vain, jos hallitus pysyy yhtenäisenä.
Jos rivit repeilevät, aukkoja tulee varmasti enemmän eduskunnassa kuin hallituksessa. Pääministeri Lipponen ei varmasti anna ministerisooloilujen lisääntyä. Itse asiassa Lipponen viestitti jo Kalliomäen suulla maanantain Uutispäivä Demarissa siitä, että rivien täytyy pitää. Tulee uusia johtopäätöksiä, jos...
Mitä? Ainakaan ennenaikaiset vaalit eivät istu Lipposen ajatuksiin. Yksittäisen puolueen lähtö hallituksestakaan ei tässä vaiheessa vaikuttaisi uskottavalta.