Presidentti George W. Bush jatkaa todennäköisesti virassaan, mutta voidakseen eheytyä Yhdysvallat olisi kipeästi tarvinnut yksiselitteisen ja nopean tuloksen.
Yhdysvaltain presidentinvaalit jättivät jo toisen kerran peräkkäin jälkeensä syvän hämmennyksen. Kuten neljä vuotta sitten, tälläkään kertaa selvä voittaja ei ratkennut normaaliin tapaan vaali-iltana. Tulos jäi jälleen kerran riippumaan yhdestä osavaltiosta, joka Floridan sijaan oli nyt Ohio.
Viimeksi George W. Bush päätyi presidentiksi, vaikka sai koko maassa vähemmän ääniä kuin kilpailijansa Al Gore. Lopullisesti vaalivoittajan ratkaisi korkein oikeus, ja kaikki oli kiinni vain muutamasta sadasta äänestä.
Nyt Bushvoitti koko maan enemmistön yksiselitteisesti, yli kolmella ja puolella miljoonalla äänellä. Myös Ohiossa hänen etumatkansa oli niin suuri, että Valkoinen talo julisti varhain aamulla paikallista aikaa Bushin voittajaksi. John Kerry ei kuitenkaan tässä vaiheessa vielä tunnustanut häviötään.
Näin vaaliyönä jäivät tunteet purkautumatta. Sen paremmin republikaanien kuin demokraattien vaalivalvojaisissa ei nähty ehdokkaita puhumassa kannattajilleen. Äärimmäisen tiukka ja kansakuntaa repinyt vaalitaistelu päättyi pahimman käsikirjoituksen mukaan, ratkaisemattomaan. Tilanteen pelättiin lukkiutuvan jopa lähes kahdeksi viikoksi ennen kuin Ohion ääntenlaskenta on kaikkineen ohi. Parissa muussakin osavaltiossa tulosten saanti jumiutui.
Demokraatit tarrautuivat oljenkorteen, vaikka Bushin voitto Ohiossa tuntui ilmeiseltä. Vaaliyön ratkaisevat hetket muuttuivat näin epämääräiseksi odotteluksi ja jossitteluksi, mikä väistämättä varjostaa myös uutta presidenttikautta. Kestää kauan ennen kuin tämä kaikki unohtuu ja voittaja pystyy vakiinnuttamaan asemansa.
Ulkoapäin katsoen näyttää selvältä, että Yhdysvaltain vaalijärjestelmässä on jotain pahasti vialla. On vaikea käsittää, kuinka ääntenlaskennan jälkeenkin osavaltiossa voi olla satojatuhansia äänestyslippuja, joita ei heti voida ottaa huomioon. Jos miljardin ihmisen Intia saa vaaleissaan nopeasti yksiselitteisen tuloksen, kuinka siihen ei kyetä Yhdysvalloissa? Tuntikausien jonot kertovat myös siitä, että kaikki ei sujunut kuten piti.
Vaikutelma vaaleista on kaksijakoinen. Toisaalta korkea äänestysinto kertoo siitä, että demokraattinen vaikutusmahdollisuus koettiin hyvin tärkeäksi. Toisaalta äänien tasaisuuden ja vaalijärjestelmän puutteiden yhteistulos johti demokratian kannalta hyvin epätoivottavaan tilanteeseen, uuteen vaalisotkuun.
Tältä pohjalta Valkoisen talon isäntä ei mitenkään voi nousta kansakuntaa kokoavaksi hahmoksi. Hän on väistämättä vain puolen Amerikan presidentti. Toinen puoli tuntee katkeraa pettymystä ja epäluottamusta. Poikkeuksellisen kärjekäs vaalikampanja jakoi kansaa, eivätkä nämä vaalit pystyneet Yhdysvaltoja eheyttämään.
Pettymys on erityisen syvää John Kerryn kannattajien joukoissa, jotka panivat kaiken peliin Bushia vastaan. Se ei riittänyt äänten enemmistöön: kansan syvät rivit ryhmittyivät sittenkin pitkälti istuvan presidentin taakse. Republikaaneilla taas olisi Bushin voiton varmistuessa takanaan koko vallan värisuora, Valkoinen talo ja kongressin molemmat kamarit. Silloin ei ole merkitystä, tuleeko presidentin virka rima heiluen, vaan Bushin hallinto pystyy ajamaan omaa politiikkaansa määrätietoisesti ja voimaan tukeutuen. Bushin vastustajille se tietää neljää vaikeaa vuotta.