Kristillisdemokraattisella puolueella menee huonosti. Se ei pystynyt uusimaan paikkaansa europarlamentissa, ja puoluetta koskeneet henkilöuutiset ovat viime aikoina kertoneet eroista ja loikkauksista.
Ei ole kauan siitä, kun puheenjohtaja Bjarne Kalliksen ansiokkaasti vetämä uudistusprojekti näytti olevan hyvällä mallilla. Puolueella oli moderneja kasvoja, kuten puoluesihteeri Milla Kalliomaa ja europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola, ja sen nimi oli vihdoin saatu muutetuksi Kristillisestä liitosta yleispoliittisemmaksi.
Tänään tuosta kaikesta ei ole enää paljon jäljellä. Keskiviikkona ilmoitti sitten Kallis itse, että hän eroaa puheenjohtajan paikalta penkin alle menneiden eurovaalien jälkeen. Kallis ei mennyt läpi, eikä näkyvä kampanja tuonut hänelle edes ykkössijaa puolueen listalla. Valtakunnallisesti tuntematon Pekka Reinikainen kiilasi ohi.
Mitä puolueessa tapahtuu tämän jälkeen? Mannerheimin lastensuojeluliittoon siirtyneen ex-puoluesihteeri Milla Kalliomaan jäähyväispuhe vuoden 2002 lopulla arvosteli rajusti puolueen sisällä tapahtuvaa hengellistä vallankäyttöä ja mielipiteiden ja toimintatapojen alasajoa Raamattuun vetoamalla. Tämä Kalliomaan arvostelema aktiivijoukko alkaa olla ainoa, mitä puolueesta on jäljellä.
Kallis olisi jättänyt paikkansa myös, jos olisi tullut valituksi europarlamenttiin, mutta silloin onnistumisen jälkeen. Nyt puolueella lienee syksyllä edessään ylimääräinen puoluekokous.
Varapuheenjohtajana on maltillisena yleispoliitikkona tunnettu oululainen Marja-Leena Kemppainen. Hän saattaisi olla hyvä ehdokas Kalliksen seuraajaksi, ellei tittelinä olisi tällä hetkellä "entinen kansanedustaja". Lyly Rajalan otto ehdokaslistoille oli Kemppaisen ja, kuten pian ilmeni, myös puolueen kannalta selvä virhearvio. Rajala loikkasi nopeasti kokoomukseen.
Käytännössä kristillisdemokraattien on helpointa valita uusi puheenjohtaja kuusihenkiseksi kutistuneesta eduskuntaryhmästä, jossa ollaan politiikan tapahtumien keskellä ja jossa puolueen luottamustehtävä voidaan vaivatta yhdistää omaan ammattiin. Tällöin vahvin ehdokas voisi olla ryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen, mutta muutkin vaihtoehdot ovat mahdollisia, myös eduskunnan ulkopuolelta tulevat.
Puheenjohtajuus on auki, mutta varsin varmalta näyttää, että puolueella on edessä on paluu omille juurille. Se takaa tietyn peruskannatuksen, mutta myös lokeroitumisen pienpuolueeksi, jota muut eivät juuri huomaa.
paakirjoitus@kaleva.fi