Tämän hetken mielipide-mittausten mukaan Suomen seuraava presidentti on Sauli Niinistö. Kolmessa vuodessa ehtivät kuitenkin vaihtua nimet ja päämiehen valtaoikeudet.
Puhemies Sauli Niinistön, 60, vauhti on kova ja suosio huima. Viikko sitten Iltalehden kyselyssä lähes puolet vastaajista olisi ollut valmis äänestämään häntä presidentiksi heti ensimmäisellä kierroksella. Ylen sunnuntaina julkistamassa kyselyssä Niinistö piti kärkipaikkaa yli 44 prosentin lukemalla. Juuri nyt näyttää siltä, että Linnan ovet ovat Niinistölle auki, jos hän vain haluaa niistä astua sisään.
Presidentinvaaleihin on kuitenkin kolme vuotta, eikä tämän hetken mittauksille pidä siksi antaa liikaa painoa. Se mikä nousee ylös, voi tulla nopeasti alas. Mielipidemittauksia hallitsivat vuorollaan sellaiset nimet kuin Eeva Kuuskoski-Vikatmaa, Elisabeth Rehn ja Riitta Uosukainen. Kenenkään heistä vauhti ei kestänyt loppuun asti. Esimerkiksi ennen vuoden 2000 vaaleja Uosukaisen suosio putosi parissa kuukaudessa 17 prosenttiyksikköä ja Tarja Halosen nousi 23. Äkkinäisiä muutoksia voidaan nähdä vastakin.
Tästä huolimatta tuoreet lukemat aiheuttavat otsien rypistelyä ainakin SDP:ssä ja keskustassa. Demarien tilanteesta kertoo paljon se, että Ylen mittauksen mukaan laajimman suosion presidentiksi puolueen kannattajilta saisi Niinistö. Keskustassa sentään Vanhanen on omiensa ykkönen.
Keskustan pääministeri Matti Vanhanen arveli sunnuntain Kalevassa jättävänsä seuraavan presidenttikamppailun kokonaan väliin. Jos näin käy, puolueella on tiukka paikka löytää tilalle hahmo, joka voisi koota kannatusta yli puoluerajojen. Tämän ehdon täyttäisi ehkä Olli Rehn, mutta oman puolueen tuki voisi jäädä liian laihaksi.
Vanhasen haastattelulausunto tosin kannattaa lukea tarkkaan. Hän sanoi, että ehdokkuus on epätodennäköinen, muttei sulkenut sitä täysin pois. Se että Vanhanen pyrkii ensisijaisesti kolmannelle pääministerikaudelle on kuitenkin vallankäytön näkökulmasta perusteltua. Presidentillä on vahvat valtuudet enää ulkopolitiikassa, ja paineet niidenkin riisumiseen ovat kovat. Tämä kutistus ehditään tehdä jo ennen vuoden 2012 vaaleja, jos riittävä yksimielisyys löytyy.
Oma sisäinen ongelmansa on kokoomuksellakin, ja se liittyy juuri presidentin valtaoikeuksiin. Jyrki Kataisen johdolla puolue on ajanut presidentin vallan vähentämistä, mutta kansansuosikki Niinistö on täysin toista mieltä.
Toistaiseksi Niinistö ei tosin ole vihjannut sanallakaan siitä, onko hän ylipäätään kiinnostunut presidentin tehtävistä. Valistunut arvelu kuitenkin kuuluu, että on ainakin, jos valtaoikeuksia ei nirhata. Kannattaa myös huomata, ettei tehtävän seremoniaalisuus nytkään ole estänyt puhemies Niinistöä tarttumasta päivänpoliittisiin kysymyksiin. Tämä olisi mahdollista riisuttuna presidenttinäkin.
Kaikkein kiinnostavin kantojen pyörtö voidaan vielä nähdä SDP:ssä. Vastoin pitkää perinnettään puolue on viime vuosina vastustanut presidentin valtaoikeuksien kutistusta. Takana on ollut halu tukea oman puolueen presidenttiä. Jos Niinistön tai jonkun muun porvarin asema vaalin lähestyessä näyttää ylivoimaiselta, putoaa demarien nykyiseltä kannalta pääperustelu pois.
Silloin demarit voivat jälleen alkaa kuuluttaa parlamentarismia ja eduskunnan asemaa valtionpäähän nähden. Tätähän kuulutti vastikään muun muassa SDP:n entinen puheenjohtaja Paavo Lipponen. Nykyisessä vallanjakomallissa kaikuu yhä yli 90 vuoden takainen kompromissi monarkian ja tasavallan kannattajien välillä.