Vuoden 2011 eduskuntavaaleista odotettiin sosiaalisen median (some) läpimurtoa. Sitä ei tapahtunut. Samanlaiset odotukset kohdistuivat myös viime vuoden eduskuntavaaleihin. Lopputulos on kuitenkin pitkälti edellisvaalien suuntainen.
Sosiaalinen media on tullut osaksi vaalityötä, mutta vain ani harva kykenee yksistään sen kautta tekemään itseään tunnetuksi äänestäjille. Parhaiten sosiaalista mediaa ovat onnistuneet käyttämään jo ennestään tunnetut kansanedustajat ja muutamat muut julkisuudessa paljon esillä olleet ehdokkaat.
Sosiaalisen median vaikutusta vaaleihin tutkitaan useissa yliopistoissa. Viimeksi julkisuuteen saatetusta Helsingin Sanomain Säätiön kustantamasta sekä Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tekemästä Digivaalit 2015 -tutkimushankkeesta ilmenee, että somen kautta suuriksi vaikuttajiksi yltäneitä on vähän.
Parhaimmillaan vain muutama ehdokas onnistui saamaan somessa aikaan keskustelua, joka löi läpi myös perinteisessä mediassa. Suurin osa somessa näkyvyyttä hakeneista ei ylittänyt muiden viestintävälineiden julkaisukynnystä. Joidenkin ehdokkaiden onnistui vaikuttaa toisia selvästi enemmän somessa käytävään keskusteluun.
Some tarjoaa ehdokkaalle tilaisuuden hallita sanomaansa. Näin ehdokas pääsee itse määrittelemään, mitä hän haluaa sanoa mistäkin asiasta, tai olla sanomatta.
Perinteisessä mediassa ehdokkaalla ei ole tätä valtaa, vaan media määrittelee keskustelun suunnan omien journalististen periaatteidensa pohjalta.
Ehkä yllättävänä voi pitää tutkijoiden havaintoa, jonka mukaan somea käytettiin pääasiassa markkinointiin kun taas vuoropuhelu kansalaisten kanssa jäi vähäiseksi.
Twiittien ja Facebook-päivitysten merkitys on kuitenkin kasvanut koko ajan. Yhä useampi päättäjä aina korkeinta poliittista johtoa myöten käyttää näitä kanavia välittääkseen normaalejakin uutisia.
Tiedottamalla sosiaalisessa mediassa päättäjät varmistavat sanoman nopean perillemenon siinä muodossa kuin he haluavat sen kertoa. Samalla kun pikatiedote lähetetään eteenpäin saadaan lisäaikaa valmistautua asian laajempaan julkiseen käsittelyyn.
Somen aktiiviset käyttäjät luottavat sanontaan ”nopeat syövät hitaat”. Aina asia ei ole näin yksinkertainen. On paljon tapauksia, joissa on töpeksitty kiiruhtamalla keskeneräinen asia some-julkisuuteen.
Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen osaksi poliittista viestien välitystä ja uutisointia sekä ehdokkaiden vaalityötä.
Kun entisaikaan oltiin äänestäjien kanssa tekemisissä kasvotusten tupailloissa ja väenkokouksissa, yhteydenpito samanmielisiin hoidetaan nyt kasvavassa määrin somessa.
Ainakaan vielä somesta ei ole muiden vaikutusväylien korvaajaksi. Liian suuri osa kansalaisista kun ei seuraa asioita sosiaalisessa mediassa. Tässä niin kuin monessa muussakin viestinvälityksessä kansalaisten kiinnostuksen kohteet ovat eriytyneet.
Pääkirjoitus