"Tuossa se on!" Valokuvaaja, valokuvauksen opettaja ja esinekoosteiden tekijä Ismo Kajander ottaa puupalikan työhuoneessaan olevan teoksen alta. "En koskaan heitä mitään menemään." Kaikki löytää paikkansa.
Palikkaan on kiinnitetty valokuva Vaalasta, näkymä kansalaiskoulun yläkerrasta. Kajander oli lukuvuonna 1960-61 piirustuksenopettajana Vaalan keskikoulussa. Asunto oli kansalaiskoulun yläkerrassa. Ikkunan alta lähti pitkospuut suolle.
Kajander oli käynyt vuoden Turun piirustuskoulua. Vaalassa hän oli taiteilija mustassa samettipuvussaan, kameroineen ja Alina-autoineen. Vanhimpia oppilaitaan hän oli tuskin pari vuotta vanhempi. Tuleva graafikko Juho Karjalainen oli ensimmäisellä luokalla.
Kevättalvella 1961 Kajander piti turkulaisen Antti Lampisuon kanssa näyttelyn Oulussa. Keskikoulun johtokunta antoi siitä hänelle huomautuksen.
"Ensimmäisen kollaasini tein Vaalassa. Oppilaani äiti lähetti minulle kirjeen, saako poika koulusta vapaata isänsä hautajaisia varten. Järkytyin, että tätä varten pitää pyytää lupa," Kajander kertoo.
Hän teki aiheesta maalauksen Kirje, johon kiinnitti anomuksen.
Tämä ensimmäinen koosteteos ei ole esillä Helsingissä parhaillaan esillä olevassa Kajanderin retrospektiossa 1962-2006.
Kiasman kokoelmiin kuuluvan kollaasin Elämäni albumi (1963) juuret ovat myös Vaalassa. Teoksessa on muun muassa omakuva sekä valokuva vaalalaisesta nuoresta naisesta, suuresta ihastuksesta, ja kuivaa mäntykangasta halkovasta loputtoman pitkästä tiestä.
Yhdestä lukuvuodesta jäi paljon muutakin Kajanderin elämään ja teoksiin. Yhteistyöstä keskikoulun metallityön opettajan kanssa voi jopa nähdä jälkiä nykyistenkin esinekoosteiden hienovaraisessa taitavuudessa.
Pohjoinen luonto ei kuitenkaan sytyttänyt Turun seudun vehmaudessa kasvanutta Kajanderia.
Mutta revontulet olivat vaikuttavia ja niitä hän valokuvasi innolla.
Vaalasta Kajander suuntasi Pariisin, joka sittemmin on pitkään Helsingin ohella ollut hänen toinen kotikaupunkinsa.
Pariisin loputtomat, hylätyt esineet ja kirpparitavarat ovat osia Kajanderin näyttelyn kollaaseissa. Ja valmiit teokset ovat kuin herkkiä karrikatyyrejä tai lehtien oivaltavasti kantaa ottavia pilapiirroksia. Huumori ja yhteiskunnallisuus kulkevat teoksissa hiljaa rinnakkain.
Vuosien mittaan Kajanderin käsiala näyttää tulleen aina vaan pienimuotoisemmaksi ja sirommaksi - ja taiteen klassikkoja pedagogin tapaan siteeraaviksi.
Jean-François Millet´n klassikko Iltakellot (Angelus, 1859) on läsnä parissa teoksessa. Maalauksesta hahmonsa saanut hylätty metalliveistos on saanut uuden elämän Kajanderin teoksessa Iltakellot (2005).
Teos saa sosiaalisen ulottuvuuden Kajanderin kertoessa, etteivät Millet´n hahmot olleet itsenäisiä talonpoikia. He olivat maattomia köyhiä, joilla oli lupa tulla poimimaan tähteet pelloilta, kun vilja oli ensin korjattu.
Ismo Kajanderin esinekoosteita ja kollaaseja vuosilta 1962-2006 on esillä Galleria Krista Mikkolassa Helsingissä 24.9. saakka.