Kylmästä säästä johtuen ennätysmäisen laajat alueet pohjoisen kalottialueen stratosfääristä ovat olleet jopa kymmenen kilometriä paksun helmiäispilvimassan peitossa suuren osan talvea.
Ryhmäpäällikkö Rigel Kivi Lapin ilmatieteellisestä tutkimuskeskuksesta kertoo, että pilvet ovat häirinneet vesihöyryn jakaumaa yläilmakehässä, mikä on erittäin harvinaista arktisessa stratosfäärissä mutta tavallista ennen otsonikatoa Antarktiksella.
"Pilvihiukkasissa tapahtuu ihmisten ilmakehään päästämistä CFC-yhdisteistä eli freoneista aiheutuvia kemiallisia reaktioita, jotka tekevät ilmamassan suotuisaksi otsonikadolle. Varsinainen otsonituho on kuitenkin auringonvalon käynnistämä valokemiallinen prosessi", Rigel sanoo.
Pahempi kato kuin
koskaan tammikuussa
Keskuksen johtaja tutkimusprofessori Esko Kyrö kertoo, että nyt havaittu otsonikato on pahempi kuin koskaan ennen tähän aikaan vuodesta.
"Aurinko on vielä matalalla, joten valokemialliset prosessit ovat olleet heikkoja. Noin 17-20 kilometrin korkeudella otsonikerroksessa on tällä hetkellä noin 15 prosentin kato, mutta kaiken aikaa ylemmäksi nouseva aurinko kiihdyttää otsonikatoa. Kasvu nousee nopeasti noin kahteen prosenttiin päivässä, joten kriittisellä korkeudella otsonikerros hupenee vauhdilla."
Jos stratosfäärin pakkaset jatkuvat vielä kaksi kuukautta, niin ilmakehän koko otsonikerroksesta pelätään katoavan 25-30 prosenttia. "Vajaan 20 kilometrin korkeudelta otsonista saattaa kadota jopa 50-70 prosenttia. Muissa korkeuksissa otsonikerros on edelleen kunnossa. Kun yläilmakehä kesää kohden lämpenee, otsonimatala täyttyy ja kadon uhka poistuu", Kyrö kertoo.
Keväinen otsonikato vähentää kaiken aikaa polaarialueen otsonin kokonaispitoisuutta. Kyrön laskelmien mukaan 1960-luvun terveistä otsonikerroksista on tähän mennessä vähentynyt 10-12 prosenttia. Missä vaiheessa otsonikerroksen ohentuminen ja sitä seuraava UV-säteilyn lisääntyminen vaikuttaa elämiseen maan pinnalla, siitä tutkimustietoa on vähän.
"Viime vuosikymmenellä oli monta hyvää otsonivuotta, jolloin arveltiin, että otsonia tuhoavia freoneja koskeva Montrealin protokolla olisi vaikuttanut ja kääntänyt kehityksen parempaan suuntaan", Kyrö kertoo.
Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaikkakin freonipäästöjen kasvu ilmakehässä on saatu taittumaan. Kyrön mielestä vielä monien vuosikymmenten ajan pohjoisen napa-alueen todella kylmää talvea seuraa aukko otsonikehässä.
Otsonikatoon vaikuttaa myös ilmastonmuutos, joka maan pinnalla tuntuu lämpenevänä säänä mutta noin 10 kilometristä ylöspäin jäähdyttää ilmakehää.
UV-säteilyn haitat
huomioon keväällä
Sitä mukaa kun suojaava otsonikerros ohenee, ultraviolettisäteily maan pinnalla lisääntyy. Lapissa aurinko on kymmenkunta astetta matalammalla kuin Etelä-Suomessa, joten varsinaisiin otsonivaroituksiin pohjoisessa ei vielä ole ollut aihetta.
"Joskus loppukeväästä olemme joutuneet antamaan ilmoituksen lisääntyneestä UV-säteilystä. Kevättalven kirkkaaseen aurinkoon ja heijastavaan hankeen on aina syytä varautua aurinkolasein. Luonnossa liikkujan kannattaa suojata myös ihonsa hyvin, sillä nenäpää tai korvanipukat kärähtävät herkästi", Kyrö neuvoo.
Metsän nisäkkäät ja muut eläimet ovat UV-säteilyltä hyvin suojassa, joskin säteily saattaa kehittää hirvelle harmaakaihia. Kirkkaiden vesien kaloille säteily saattaa aiheuttaa muutakin haittaa.
"Lisääntyvän UV-säteilyn vaikutusta kasveihin tutkitaan Sodankylässä sijaitsevalla koealalla. Tutkimus on ollut siksi vähän aikaa käynnissä, ettei tuloksia vielä ole saatavilla", Kyrö kertoo.