Sammakkoeläinten häviämistä tutkitaan maailmalla nyt ahkerasti. Ainakin osasyyksi populaatioiden taantumiseen asiantuntijat epäilevät ultravioletti-B-säteilyä, jonka määrä on lisääntynyt maapallolla selvästi otsonikerroksen ohentumisen seurauksena. Koska sammakkoeläinten iho on ohut ja niiden munista puuttuu suojaava kuori, niiden pelätään olevan erityisen herkkiä kohoaville säteilyannoksille.
Oulun yliopiston dosentti Maarit Pahkala tutki väitöskirjassaan ultravioletti-B-säteilyn vaikutuksia tavallisen sammakon nuoruusvaiheiden kehitykseen. Hän säteilytti munia laboratoriossa niiden kuoriutumiseen asti ja seurasi sitten toukkien kehittymistä.
"Työni osoittaa, että UV-B-säteily ei aina aiheuta suoranaista kuolleisuutta mutta voi saada aikaan kehitysvaurioita, hidastaa kasvunopeutta ja johtaa pieneen ruumiinkokoon", Pahkala kertoo tuloksistaan.
"Kaikki nämä voivat alentaa yksilön kelpoisuutta."
Vauriot eivät kuitenkaan ilmenneet kokeessa heti säteilytyksen jälkeen, vaan vasta kun toukat saavuttivat metamorfoosin, vaiheen, jossa sammakon raajat muodostuvat. Pahkala havaitsi takaraajoissa pahoja epämuodostumia, jotka luonnossa esiintyessään koituvat nopeasti eläimen kohtaloksi: "Sammakko kuolee, koska se ei pääse lammikosta pois."
Ultravioletti-B-säteilyn määrä vaihtelee luonnossa niin ajallisesti kuin alueellisesti. Pahkalan kokeessa epämuodostumia ja kasvun hidastumista aiheuttanut määrä mahtuu tähän luonnolliseen vaihteluun.