Siian ja muikun poikaset pystyvät välttelemään korkeita ultraviolettisäteilyn tasoja sekä laboratoriossa että luonnonoloissa. Olli Ylösen Helsingin yliopistossa lauantaina tarkastetun väitöskirjan mukaan säteilyn vaikutukset muikun ja siian poikasiin ovat nyt ja tulevaisuudessakin vähäiset.
Ylösen tutkimukset keskittyivät poikasvaiheeseen, koska suojaavan väripigmentin puuttuessa tai sen ollessa vasta kehittymässä kalat ovat herkimpiä UV-säteilyn vaikutuksille. Lisäksi siikakalojen poikaset uivat kuoriuduttuaan muutaman viikon ajan aivan lähellä veden pintaa ja voivat näin altistua säteilylle.
Järvissä poikaset oleskelivat pilvettömällä säällä syvemmällä kuin pilvisellä säällä, ja paksu pilvipeite voi vähentää UV-B -säteilyn määrän noin puoleen pilvettömiin oloihin verrattuna. Ylösen mukaan välttelykäyttäytymistä havaittiin kuitenkin vain suhteellisen kirkkaissa järvissä. Tämä johtuu siitä, että UV-säteilyn tunkeutuminen veteen riippuu suuresti veden väristä ja liuenneen orgaanisen aineen määrästä.
Kirkkaimmissa Suomen järvissä, jotka usein ovat tyypillisiä siika ja muikkujärviä, UV-B -säteily voi tunkeutua noin metrin syvyyteen. Tummimmissa järvissä se sammuu jo ylimmän kymmenen sentin matkalla.
Säteilyn lisääntymisen syy on otsonikerroksen ohentuminen. Vaikka haitallinen UV-B -säteily on lisääntynyt, ei sen haittoja korjaavan UV-A -säteilyn määrä ole lisääntynyt.
UV-B -säteilyn määrän odotetaan edelleen lisääntyvän Suomen leveysasteilla vielä noin 20-50 prosentilla. Suurin lisäys on odotettavissa keväällä samoihin aikoihin kuin järvet vapautuvat jäistä.
Työssä ei varsinaisesti tarkasteltu vaikutuksia kalakantoihin, mutta sen perusteella voidaan todeta, että UV-B-säteilyn suorat vaikutukset siian ja muikun poikasiin ja sitä kautta näiden lajien kantoihin lienevät tulevaisuudessa vähäiset.