Kolumni

Uutta ydin­voi­ma­kamp­pai­lua­Ruot­siin tuskin syntyy

Reaktorivaurio! Ytimen sulaminen! Viime viikolla näytti yhtäkkiä siltä, että Ruotsi olisi saanut sen suuren kysymyksen, joka tosissaan panisi liikettä vaalikampanjaan ja kenties ratkaisisi syyskuun valtiopäivävaalit. Samalla tavalla kuin vuoden 1976 vaaleissa tapahtui.

Reaktorivaurio! Ytimen sulaminen! Viime viikolla näytti yhtäkkiä siltä, että Ruotsi olisi saanut sen suuren kysymyksen, joka tosissaan panisi liikettä vaalikampanjaan ja kenties ratkaisisi syyskuun valtiopäivävaalit. Samalla tavalla kuin vuoden 1976 vaaleissa tapahtui.

Kukaan ei liene aavistanut ydinvoiman tulevan esille tämänkertaisessa vaalikampanjassa, koska suuri osa ruotsalaisista nykyisin kannattaa sen käyttämistä. Tilanne oli aivan toinen 30 vuotta sitten, kun keskustapuolue voitti vaalit nimenomaan vastustamalla ydinvoimaa ja pystyi muodostamaan hallituksen porvarillisten puolueiden kanssa. Nykyhallituksen tukipuolueisiin kuuluva ympäristöpuolue sai jopa alkunsa ydinvoiman vastustamisesta.

Tästä syystä monilla nousi varmaankin sydän kurkkuun, kun sanomalehdet elokuun alkupäivinä kertoivat suurin otsikoin, että Itämeren rannikolla sijaitsevan Forsmarkin ydinvoimalan reaktori oli pysäytetty sähkövian takia. Tämä koski etenkin puolueiden vaalistrategeja, jotka olivat jo kauan sitten siirtäneet ydinvoiman vähemmän tärkeiden vaaliteemojen joukkoon.

Huolestunein oli epäilemättä keskustapuolue, sillä se on luopunut ydinvoiman vastustamisesta. Uusi puoluejohtaja Maud Olofsson on avoimesti kääntynyt pois vanhalta vastarintalinjalta ja liittoutunut muiden ydinvoimamyönteisten porvarillisten puolueiden kanssa. Hän totesi välittömästi hyvin varmaan sävyyn puolueen pitävän kiinni uudesta linjastaan.

Uuden suuren ydinvoimakamppailun mahdollisuus lienee näin poissa laskuista, etenkin kun pääministeri Göran Persson on antanut ymmärtää, ettei nyt ole ajankohtaista poistaa käytöstä lisää ydinreaktoreita. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, ettei uusia vaaratilanteita tule.

Usean vuorokauden ajan vallitsi kuitenkin suuri epävarmuus. Kaksi Oskarshamnin voimalan vanhempaa reaktoria pysäytettiin nopeasti turvallisuussyistä. Lehtien otsikot povailivat katastrofeja ja muuan ydinvoima-asiantuntija puhui reaktoriytimen sulamisvaarasta. Yhdessä lehdessä kerrottiin, kuinka monta sataa vuotta Ruotsi olisi asumiskelvoton, jos ydinkatastrofi sattuisi.

Ydinturvallisuusviranomaiset olivat nopeasti liikkeellä vähättelemässä tapahtuman merkitystä. Ruotsissa oltiin kaukana ytimen sulamisvaarasta.

Kysymyksessä oli kuitenkin vakava vika. Se olisi voitu välttää, jos olisi oltu kaukonäköisiä, kuten oltiin Suomessa, jossa 90-luvulla otettiin käyttöön turvallisempi järjestelmä Olkiluodon voimalan sähköntuotannon varmistamiseksi. Ruotsalaiset teknikot rakensivat sekä Forsmarkin että Olkiluodon 70-luvulla. Nyt Forsmarkiin rakennetaan saksalaisen asiantuntemuksen avulla turvallisempi järjestelmä.

Vasemmistopuolue ja ympäristöpuolue olivat odotetun nopeasti vaatimassa ydinlaitosten alasajon jatkamista. Göran Perssonin hallituksen tukipuolueina ne eivät kuitenkaan esittäneet vaatimuksiaan kovin painokkaasti, vaan ne oli tarkoitettu lähinnä omille tukijoukoille.

Juutinrauman lähellä sijaitsevaa Barsebäckin voimalaa ollaan tanskalaisten pitkään jatkuneiden vastalauseiden jälkeen jo poistamassa käytöstä. Vaikka sen tuotanto-osuus jääkin saamatta, Ruotsin ydinvoimalla tapahtuva sähköntuotanto kasvaa, sillä yhtiöt ovat saaneet luvan lisätä tuotantokykyään ottamalla käyttöön uutta tekniikkaa. Koko ydinvoimakeskustelussa on aina vuonna 1980 toimitetusta kansanäänestyksestä lähtien ollut lähinnä kysymys uusien aikarajojen määräämisestä lakkautettaville laitoksille. Ne eivät kuitenkaan ole koskaan pitäneet kutiaan todellisuudessa.