Venäjällä suhteita pohjoismaihin on maan ulkoministeriössä totuttu hoitamaan yhtenä kokonaisuutena. Niinpä neuvostoaikaan ministeriössä vaikutti Skandinavian maiden osasto, jonka toimialaan myös yhteydet Suomeen kuuluivat. Nyttemmin pohjoismaat on niputettu yhteen toisen Eurooppa-osaston puitteissa Iso-Britannian ja Irlannin kanssa.
Mikään yhtenäinen alue, jonka valtioihin nähden olisi noudatettu tismalleen samaa politiikkaa, pohjoismaat eivät ole Venäjältä katsottuna koskaan olleet. Maantiede ja historia ovat olleet tässä määräävinä tekijöinä ja usein myös suurvaltojen välinen vastakkainasettelu Itämeren alueella tai pohjoisilla merillä.
Kylmän sodan aikana Suomi oli Moskovasta käsin katsottuna pohjoismaista erikoistapaus, koska meillä oli yhteinen ystävyys-, yhteistoiminta- ja avunantosopimus. Ruotsi kuului yksiselitteisesti puolueettomiin maihin ja Norja sekä Tanska olivat liittyneet jo kylmän sodan alkuvuosina Natoon. Suomen ja Norjan kanssa itänaapurilla on yhteinen maaraja.
Nato-maa Norjan ja Neuvostoliiton raja pohjoisessa pysyi kylmän sodan vuosina kiinni normaalilta kanssakäymiseltä, eivätkä suorat yhteydet Suomesta itärajan yli lähialueille oikein toimineet. Asiat hoidettiin Moskovan kautta.
Kylmän sodan päätyttyä yli 15 vuotta sitten tämä perinteinen asetelma alkoi nopeasti muuttua. YYA-sopimuksen Suomesta tuli EU:n jäsen yhdessä Ruotsin kanssa 1995 Tanskan liityttyä jo aiemmin järjestöön. Venäjä aloitti laajamittaisen yhteistyön Naton kanssa, jonka rooli on muutenkin muuttunut. Naton päämajassa Brysselissä Suomen ja Venäjän edustustot sijaitsevat samassa sivurakennuksessa, eikä saksalaisten joukkojen osallistuminen Lapissa sotaharjoituksiin ole tavatonta. Venäjän ja Norjan raja-alueyhteistyö on päässyt pohjoisessa vauhtiin, eikä Murmanskin laivastotukikohdan läheisyys ole enää esteenä.
Itämeren piirissä kahdenvälisten suhteitten rinnalle ovat nousseet monenkeskiset yhteydet. Suomen historian 1900-luvun kohtalon kolmio Tukholma, Moskova/Pietari ja Berliini ei enää toimi vanhaan malliin. Nyt vaikuttavat myös globaalit tekijät.
Venäjä on mukana G8-yhteistyössä, pyrkii Maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi ja on Yhdysvaltain liittolainen taistelussa terrorismia vastaan. Putinin kaudella olot maassa ovat vakiintuneet ja öljy- sekä kaasutulojen merkittävä kasvu nostanut elintasoa ja kasvattanut johdon itsevarmuutta.
Venäjän Suomen-suhteet ovat tänään dynaamiset. Tämä johtuu ennen muuta kauppa- ja taloussuhteitten suotuisasta kehityksestä Venäjän ollessa nousemassa Suomen suurimmaksi kauppakumppaniksi Saksan ohi. Vuonna 2005 suomalaiset investoinnit kuusinkertaistuivat Venäjälle, vaikka maitten välillä ei ole vielä saatu solmituksi investointisuojasopimusta.
Kauppakumppanina Suomi on Moskovasta katsottuna tärkeä ja sijoittuu kaupan volyymin osalta heti Iso-Britannian jälkeen samalle tasolle kuin Yhdysvallat, mutta edelle muun muassa Japania ja Ranskaa.
Suomalais-venäläisten suhteitten dynaamiseen kehitysvaiheeseen kuuluu myös poikkeuksellisen vilkas korkean tason vierailuvaihto maitten välillä. Merkittävästi kasvanut kaikinpuolinen kanssakäyminen on tuonut mukanaan myös suuren määrän käytännön ongelmia, joitten ratkaiseminen -- ympäristö-, energia- ja liikennekysymykset kärjessä -- vaatii kosolti aikaa ja kärsivällisyyttä. Kylmän sodan päättymisen ja Suomen EU-jäsenyyden myötä maitten välisen neuvonpidon asialistalle on tullut koko joukko uusia teemoja ihmisoikeusdialogi sekä suomensukuisten kansojen asema Venäjällä tästä hyvinä esimerkkeinä.
Suomen tavoin myös Norjan suhteet itäiseen naapuriin ovat ripeästi kehittymässä. Vierailuvaihto on ollut vilkasta ja kauppalukujen kasvu merkittävää. Maita yhdistää nyt ennen muuta yhteistyö öljy- ja kaasualalla. Erikoispiirteenä suhteissa on kalastuksen sekä kalatuotteitten viennin Norjasta Venäjälle keskeinen osuus. Maitten väliset neuvottelut pohjoisen merialueen mannerjalustasta ja sen hyödyntämisestä ovat päässeet uudelleen vauhtiin.
Ruotsi on julistanut alkaneen vuoden 2006 "Venäjän vuodeksi", mikä kuvastaa maan pyrkimystä aktivoida suhteita Venäjään. Vierailuvaihto on maitten välillä vilkastunut ja Putinia odotetaan parhaillaan ensimmäiselle varsinaiselle visiitille Ruotsiin. Venäjän kauppakumppanina Ruotsi jää vielä selvästi Suomen jälkeen, olkoonkin että kauppavaihto on kasvussa.
Tanskan suhteet Venäjälle ovat olleet ongelmalliset aina Tanskan viimekertaisesta EU-puheenjohtajuudesta lähtien, jolloin tshetsheenijohtaja Zakajevin tapaus kärjisti maitten välejä. Venäjän virallisissa kommenteissa, mitä Jyllands Postenin pilakuvista alkaneeseen kriisiin tulee, on havaittavissa kaikuja tästä nuivasta asenteesta. Tanskan taloussuhteet Venäjälle ovat viime aikoina vilkastuneet. Suomeen ja Ruotsiin verrattuna kauppavaihto on vielä vähäistä, kuten Norjankin osalta. Uutta alkua Tanskan suhteissa Venäjään saattaa merkitä keisarinna Maria Fjodorovnan maallisten jäännösten suunnitteilla oleva siirtäminen Kööpenhaminasta Pietariin hänen puolisonsa Aleksanteri III viereen keisarilliseen hautakammioon.
Hyvään vauhtiin nyttemmin päässeen Venäjän ja pohjoismaitten välisen suhdekehityksen jatko riippuu siitä, mihin suuntaan Venäjä kehittyy demokratiana, oikeusvaltiona sekä markkinatalousmaana. Lisäksi tässä vaikuttaa se, miten Venäjä tulee toimeen lähimenneisyyteensä kanssa ja kokee vastedes suurvalta-asemansa Euroopassa.
Kirjoittaja on ulkoasiainministeriön kansliapäällikkö (valtiosihteeri).