Helsinki Jotta rajusti muuttuva maaseutu säilyisi houkuttelevana, sinne tarvitaan uudenlaista työtä ja asumista, painotettiin tiistaina Helsingissä järjestetyssä maaseutuparlamentissa. Se kokosi noin 600 osanottajaa eri puolilta Suomea.
Varsinkin kakkosasumisesta odotetaan maaseudulle uutta elinvoiman lähdettä. Tämä edellyttää vahvaa politiikkaa myös muassa ympärivuotisen ranta-asumisen edistämiseksi, parlamentissa todettiin.
Vaikka maa- ja metsätalous pysyy maaseudun selkärankana, sen rinnalle tarvitaan pienimuotoista yrittäjyyttä, etätyötä ja uusia ammatteja. Karsittujen ja lopetettujen palvelujen tilalle on etsittävä paikallisia palveluratkaisuja.
Tämän muistutettiin vaativan myös uudenlaisia yhteiskunnallisia ratkaisuja: sopimuksellisuuden ja starttirahan kehittämistä sekä että- ja kotityön työn näkemisen todellisena ansiolähteenä.
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän pääsihteeri Eero Uusitalo moitti, että parhaillaan käytävä työllisyys- ja verokeskustelu on aivan liian suurpiirteistä ja sokeaa maaseudun tarpeita ja mahdollisuuksia ajatellen. Hän kummasteli, että etätyön parantamisedellytykset eivät tunnu kelpaavan työmarkkinaosapuolille.
Kunnanjohtaja Heikki Laukkanen Juvalta totesi, että erityisesti valtion vetäytyminen työpaikkoineen kaupunkiin "syö miestä". Hänen lisäsi savolaisella mielenlaadulla usein todenneensa: "Milloin päästäisiin valtion työpaikoissa samaan suojelutasoon maaseutukunnissa kuin minkä liito-oravat ja sudet ovat jo saaneet?"
Ehdoton edellytys maaseudulla asumisen ja yrittämisen kannalta on logistiikan pelaaminen. Parlamentissa kannettiin huolta siitä, että väylärahat uppoavat nyt suuriin hankkeisiin ja pientiestön hoito jää täysin rempalleen.
Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja (kesk.) kaipasi vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja paikallisteiden rakentamiseen ja kunnostamiseen. Nykyisen kehysbudjetoinnin aikana on hänen mukaansa vaikea saada isoja rahoja maaseutupolitiikalle, vaan voimavarat koostuvat monista pienemmistä puroista.
Keskustan ryhmänjohtaja Timo Kallin mukaan iso haaste maaseudun kehittämisessä on haja-asutusalueiden jätevesijärjestely. Sen tiukka ja byrokraattinen lupajärjestely kaipaa hänestä selvyyttä.
Maaseutupolitiikkaa ei voi rajata vain EU-välineisiin. Uusitalon mukaan kansallinen liikkumavara on on melkoinen. "EU antaa vain raamit ja välineet osalle kehittämistyötä", Uusitalo muistutti.
Keskeisenä pidettiin poikkihallinnosta yhteistyötä, paikallistason päätösten vahvistamista ja vuorovaikutusta kaupunkien kanssa.
Aluekeskuksia ei
voi vain venyttää
Aluetieteen professori Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta kuitenkin huomautti, että Suomen aluerakennetta ei pystytä muuttamaan, vaikka aluekeskuksia maantieteellisesti kuinka venytettäisiin. Hänestä Suomi kannattaisi tulkita pienten kaupunkien ja suuren maaseudun maaksi.
Katajamäen mielestä usein käytetty vertaus kaupunkien roolista "vetureina" ja maaseutualueiden roolista "vaunuina" ei vastaa todellisen elämän tilannetta.
Sisäministeri Kari Rajamäki (sd.) puolusti laajaa ja monipuolista aluekeskusten verkostoa. "Pidän välttämättömänä, että alueiden kehittämispolitiikkaa linjatessa aluekeskus- ja osaamiskeskusohjelmien toteutus ja vaikuttavuus turvataan. Näistä ohjelmista on jo selviä positiivisia näyttöjä", Rajamäki sanoi.
Kyläasiamies Iiris Jurvansuu Halsualta sanoi, ettei aluekeskuksista yleensä ole maaseudun pelastajiksi. "Keskittymistä edistävässä aluepolitiikassa maaseutu jää nuoren työvoiman ja raaka-aineiden kasvattajaksi ja aluekeskuksen reserviksi. Imuroidessaan älyn, työvoiman ja vähenevän nuorison ne imevät samalla maaseudun tulevaisuuden elinvoiman."