Pohjois-Irlantia repinyt yhteenotto protestanttisen enemmistön ja katolisen vähemmistön välillä on Lähi-idän ohella maailman sitkeimpiä kriisejä. Kaikki yritykset ratkoa sitä ovat epäonnistuneet tai jääneet enintään puolitiehen.
Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA ilmoitti torstaina luopuvansa väkivallasta ja riisuvansa aseensa todennettavalla tavalla. Ei ole tietoa, aikooko IRA hajottaa itsensä. Silti ilmoitus herättää hiipuneet toiveet, että Pohjois-Irlannissa vallinnut epämääräinen välitila päättyisi.
Edellinen rauhanyritys tehtiin 1998. Pitkänperjantain rauhansopimuksessa sovittiin, että eri väestöryhmät osallistuisivat Pohjois-Irlannin paikallishallintoon ja että IRA ja muut ääriryhmät luopuisivat aseistaan. Kun tämä sopimuskohta ei toteutunut, sopimuksen täytäntöönpano pantiin jäihin 2002.
Jos IRA panee toimeen kaikki porsaanreiät tukkivalta näyttävän ilmoituksensa ja jos IRA:n aikeita epäilevät Pohjois-Irlannin protestantit tulevat mukaan, rauhansopimuksen elvytykselle ei ole esteitä. IRA on tappanut 36 vuotta kestäneen terrorin kaudella yli 3 500 ihmistä. Yhteenottoon tarvitaan kuitenkin aina vähintään kaksi osapuolta; sen paremmin protestanttien kuin Britannian turvallisuusjoukkojenkaan jauhot eivät ole verenvuodatuksesta puhtaat.
Tasavaltalaisarmeijan ilmoitukseen on monta syytä. Kaikki väestöryhmät ovat tympääntyneet verenvuodatukseen. Rauhanprosessin kummisetänä on koko ajan toiminut Yhdysvallat, jossa asuu suuri ja entistä kotimaataan rahoittava, sekä Yhdysvalloissa että Irlannissa erittäin vaikutusvaltainen amerikanirlantilainen yhteisö. Irlannin talous on teräkunnossa, ja Pohjois-Irlannin väestö on päässyt vuoden 1998 jälkeen alkaneen välitilankin aikana rauhanosingon makuun.
IRA:n riveihin arvioidaan kuuluvan runsas tuhat pyssymiestä. IRA:n jäseniä on sotkeutunut viime vuosina rikoksiin, mikä on myös heikentänyt sen kannatusta. IRA:n poliittinen siipi Sinn Fein on menestynyt kohtuullisesti Irlannin ja Pohjois-Irlannin vaaleissa. Se ei ole luopunut Irlannin yhdistymistä koskevasta tavoitteestaan.
Oma vaikutuksensa ainakin IRA:n ajoitukseen on myös sillä, että Britannia on joutunut veristen terroritekojen kohteeksi. Näin IRA teki selväksi, ettei sillä ole mitään tekemistä niiden ja niiden tekijöiden kanssa. Näyttääkin siltä, ettei silmitön terrorismi saa muista väkivaltaa käyttäneistä ryhmistä liittolaisia. Kehitys on rohkaisevaa, sillä aiemmin terroristijärjestöt tekivät yhteistyötä.
paakirjoitus@kaleva.fi