Hallituksen asettama työryhmä tutkailee uusia keinoja turvata harvaan asuttujen alueiden kehittäminen. Pelkän EU-rahan lapioimisen varaan ei voida enää laskea.
Työ- ja elinkeinoministeriön asettamalle, kansanedustaja Jouni Backmanin (sd.) johtamalle Itä- ja Pohjois-Suomi -työryhmälle on asetettu miltei sammon takojan rooli. Sen pitäisi kyetä löytämään uusia keinoja turvata elämisen mahdollisuudet harvaan asutuilla alueilla.
Työryhmän työ käynnistyi viime vuoden elokuussa, ja aikaa sille on varattu tämän vuoden loppuun saakka. Sen tehtävänä on valmistella ohjelmaa Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämiseksi.
EU:n rakennerahastoilla on ollut suuri merkitys Itä- ja Pohjois-Suomelle sitten vuoden 1995 EU:hun liittymisen. Työryhmä ei kuitenkaan voi rakentaa haaveitaan sen varaan, että EU:lta saataisiin lapioiduksi aikaisempaa enemmän rahaa. Lisärahaa ei ole luvassa, vaan päinvastoin EU-tuki pienenee vuonna 2014 alkavalla ohjelmakaudella.
Tämän vuoksi tarvitaan uudenlaisia ajatuksia ja lähestymistapoja maantieteellisesti laajan alueen ongelmien ratkaisemiseksi.
Jos Itä- ja Pohjois-Suomen kehitys olisi kiinni hyvistä aikeista ja ohjelmallisista julistuksista, mitään hätää ei pitäisi olla. Ohjelmia syrjäseutujen elossa pitämiseksi on tehty kasapäin, mutta siitä huolimatta taloudellinen toimeliaisuus on valunut muualle.
Vielä vuosikymmenen sitten näytti siltä, että Itä- ja Pohjois-Suomi jäävät hyvinvoinnin jaossa pahasti muun Suomen jalkoihin. Teolliset työpaikat ja muut toimeentulon lähteet ehtyivät ja työikäinen väki pakeni alueelta.
Nyt näkymät ovat toisenlaiset. Jo auringonlaskun alaksikin julistettu kaivannais-teollisuus elää uutta tulemistaan juuri näillä seuduilla. Itärajan tuntumassa Venäjää on pidetty koko ajan tulevaisuuden mahdollisuutena. Nyt tuo mahdollisuus on tullut aikaisempaa enemmän käden ulottuville.
Arktisen alueen merkitys tulevien vuosikymmenten keskeisimpiin kuuluvana energialähteenä tiedetään. Niinikään todennäköisenä pidetään sitä, että ilmastonmuutoksen seurauksena pohjoinen meritie aukeaa. Se merkitsisi liikenteellisesti suurta muutosta.
Kaikki nämä yhdistettynä nykyisten voimavarojen kehittämiseen valavat uskoa Itä- ja Pohjois-Suomen tulevaisuuteen.
Aina on olemassa vaara, että alue pysyy vain siirtomaan kaltaisena riiston kohteena, josta käytetään loppuun niin luonnonvarat kuin työvoima ja jonka luontoon jätetään vain rumat arvet.
Jouni Backman herätteli Oulussa vieraillessaan pohdiskelemaan, miten yritysmaailman ansaintalogiikassa voitaisiin luopua vanhasta mallista. Hän otti esimerkiksi mustikan. ”Siinä missä me poimimme mustikat Puolaan pakattavaksi, voisimme myydä ne uutteena, jolloin mustikan hinta olisi nelinkertainen.” (Kaleva 6.3.2012).
Tämä yksinkertainen esimerkki osuu asian ytimeen. Itä- ja Pohjois-Suomen tulevaisuuden hyvinvoinnissa on pitkälle kyse juuri tästä. Oleellista on löytää keinot hyödyntää alueella luonnonvarjoa huippuluokan lopputuotteiksi. Jos siihen löydetään ratkaisu, onnistuminen on taattu.