Kuuden kunnan päättäjät ratkaisevat Oulun seudun tulevaisuuden. Toivottavasti päättäjät pystyvät näkemään nurkkakuntaisuuden yli ja ovat valmiita rakentamaan yhdessä uutta, tehokasta, elinvoimasta ja eheää Oulua.
Oulun seudulla on edessään ratkaisun hetket, kun päätöksenteko uuden suurkunnan perustamisesta lähestyy. Oulun, Haukiputaan, Kiimingin, Muhoksen, Oulunsalon ja Yli-Iin yhdistymisessä ei ole kyse perinteisestä kuntaliitoksesta, vaan uudenlaisesta strategisesta kumppanuudesta.
Kuuden kunnan hallitukset ottavat kantaa asiaan jo ensi maanantaina. Valtuustopäätökset ovat vuorossa 26. huhtikuuta. Yhdistymishallituksen on sen jälkeen määrä aloittaa valmistelut sen hyväksi, että uusi kunta voi aloittaa vuoden 2013 alussa. Strateginen kumppanuus on perinteistä mekaanista rutiiniyhdistymistä parempi lähtökohta, kun halutaan tehoa, hyötyä ja vaikuttavuutta. Asioita päästään ja joudutaan katsomaan kokonaan uudelta pohjalta sen sijaan, että tyydyttäisiin sopeuttamaan vanhat toiminnot yhteen.
Monikuntaliitoksen aikataulu on erinomainen, kun syksyn 2012 kunnallisvaaleissa valittavat valtuutetut pääsevät aloittamaan työnsä kokonaan uudelta pohjalta.
Yhdistymisen avainsana on strateginen kumppanuus. Oulu ei siis ole aikeissa imaista muita lähikuntia sisäänsä ja määrätä, mitä ja miten tehdään. Tarkoitus on, että kuusi kuntaa muodostavat uuden kokonaisuuden, joka on niin vahva, että se pystyy säilyttämään elinvoimansa ja toimintakykynsä tulevissa haasteissa.
Pääkaupunkiseudun vastapainoksi tarvitaan pohjoinen vahva metropoli, jolla on merkitystä alueellisesti ja valtakunnallisesti. Oulun seudulla nyt tehtävillä ratkaisuilla on siten merkitystä koko Pohjois-Suomen tulevaisuudelle.
Oulun seudulla on menossa niin nopeaa kasvua kuin taantuvaa kehitystä. Asukkaille pitää niukkenevissa oloissa pystyä takaamaan laadukkaat palvelut, jotka eivät kaadu kuntarajaan. Palvelujen järjestäminen puolestaan ei onnistu, jos kunnilla ei ole verotuloja. Olennaista onkin vahvistaa alueen elinkeinoelämää ja yrittäjyyttä sekä sitä kautta vaikuttaa alueen työllisyyteen ja taata nuorille hyvä tulevaisuus.
Kuntapäättäjät joutuvat kysymään itseltään ja asukkailta, onko kuntalaisten identiteetti kiinni siitä, minkä nimisen toimijan alla hallinto ja palvelut tuotetaan. Oulu lähikuntineen muodostaa jo nyt kokonaisuuden, jossa ihmiset sukkuloivat kuntarajojen yli työn ja palvelujen perässä. Ei ole mitään syytä hankaloittaa ihmisten elämää turhalla hallinnolla.
Yhdistymisavustuksesta ja valtionosuuksien vähenemisen kompensaatiosta huolimatta monikuntaliitos ei tuota säästöjä heti, sillä työntekijöiden asema on kuntalain perusteella turvattu viideksi vuodeksi ja kestää aikansa ennen kuin palvelut ja toiminnot saadaan järkeviksi kokonaisuuksiksi. Laskelmien mukaan verovarojen keräämistarve olisi pienempi kolmannesta vuodesta lähtien kuin erillään toimien.
Strategista kumppanuutta pohtivien Oulun seudun päättäjien vastuu on suuri. Kielteinen kierre on valmis, jos työttömyys jatkaa kasvuaan, kuntien valtionosuudet pienenevät ja suurten ikäluokkien hoivatarpeet kasvavat.
Oulun seutu muodostaa kokonaisuuden, joka yhdessä toimien voi vastata tuleviin haasteisiin. Moninkertaisista organisaatioista ja järjestelmistä on järkevää pyrkiä eroon ja koota voimat vahvaan ja elinvoimaiseen kuntaan.