Jukka Pietiläinen (toim.): Journalismikritiikin vuosikirja 2004, Tiedotustutkimus 2004
Viime vuosi oli vauhdikas Suomen politiikassa ja journalismissa. Dramaattisia käänteitä oli useita, suurimpina pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon johtanut Irak-jupakka sekä kansanedustaja Tony Halmeen humalainen toikkarointi.
Maailman tapahtumia väritti Yhdysvaltain hyökkäys Saddamin kimppuun Irakissa. Vaativia töitä medialla siis riitti.
Journalismikritiikin vuosikirja 2004 pureutuu kotimaan politiikkaan. Kirjassa analysoidaan tarkasti sekä Jäätteenmäen että Halmeen tapaukset.
Tiedotusvälineillä oli merkittävä rooli, kun Jäätteenmäen ulosliputus käynnistyi. Keskustan Sirkka-Liisa Anttila esitti julkisuudessa, että Jäätteenmäen pudottamisessa oli kyse myös sukupuoleen liittyvästä jahdista. Pojat ajoivat naisen nurkkaan..
Vuosikirjassa Henna Virkkunen on käynyt läpi tapauksen uutisointia ja toteaa, että lehdet välttivät huolellisesti sukupuolistamista. Sitä jopa jarruteltiin. Jäätteenmäen itsepäisyyttä kyllä arvosteltiin laajasti.
Kaikkialle median valpas silmä ei siintänyt. Virkkunen ihmettelee, miksi Paavo Lipposen lupaus EU:n elintarvikeviraston saamisesta Suomeen hautautui. Sehän on osoittautunut palturiksi.
Epätarkan laukauksen Tark´ampujankadulla Helsingissä ampunut Tony Halme kuohutti pitkin kesää. Halmeen toipuminen jakoi iltapäivälehdet kahteen leiriin, mikä Maria Koivun, Marika Lehkosen, Ilkka Vänttisen ja Mia Ylösen artikkelin mukaan on Suomessa harvinaista.
Iltalehti lööppäili, että Halme on vihannes eikä toivu ennalleen. Ilta-Sanomat antoi päinvastaisen vaikutelman: Halme paranee, minkä ehtii.
Kilpailu Halme-uutisesta oli uskomattoman kova. Se venytti toimittajan etiikkaa niin että vikisi.
Iltalehden toimittaja oli jopa soittanut Iltasanomiin ja yrittänyt hämätä.
Erityisen ilahduttavaa kirjassa on erään pinnan alle jääneen muutoksen nostaminen esille. Media on jo pitemmän aikaa ollut valtavassa sisällöllisessä murroksessa.
Aiheet ovat keventyneet, kilpailu kiristynyt. Lukijat ovat markkinoilla uusjaossa.
Televisiosta on tullut höyhensarjan visailutuutti, maakuntalehdet ovat muuttaneet ulkoasuaan ja toimituskulttuuriaan, radio lähettää älämölöä. Formaatti on päivän sana.
Perinteisille sanomalehdille tilanne voi olla vaikea. Kysymys on arvoista.
Päätoimittajilla on kannanoton paikka, mihin perinteeseen he tahtovat julkaisunsa kiinnittää - yhteiskunnalliseen aatteelliseen vaikuttamiseen vai bisnesarvoihin?
Keijo Lehto huomauttaa, että nykyiset arvot vievät sanomalehtien toimituksia lähemmäs bisnestä.
Seitsemäs Journalismikritiikin vuosikirja alkaa olla hyvin tehty katsaus suomalaiseen viestintäilmastoon.
Aiempina vuosina kritiikkikirjan artikkeleita tahtoi vaivata akateeminen arkakätinen nypläys, jolle uutispöytien toimittajajyrät naureskelivat.
Vuoden 2004 mallissa ei ole mitään sisäänlämpiävää. Kirja kuuluu jokaisen valistuneen mediankäyttäjän käsiin.