Matti Rönkä muistaa television tulon lapsuuden kulmilleen Pohjois-Karjalan Outokumpuun kuin eilisen päivän. Kuusjärveläispoika katseli sen aikaiset hittiohjelmat Batmanin ja Lahjomattomat tv:stä, joka oli merkiltään pahaenteisesti Murphy.
"Vuosi oli 1964, kun kotiin hankittiin Lassi Sormusen kyläkaupasta telkkari. Naapurit olivat todennäköisesti koko lailla kyllästyneitä, kun meiltä rampattiin kylässä tv:tä tuijottamassa."
Uutisankkuri Rönkä ja näköradio ovat varttuneet yhtä matkaa. Yleisradion tv-uutiset täyttivät äskettäin 50 vuotta.
Internet on 2000-luvulla sysännyt tiedonvälityksen käymistilaan. Perinteiselle uutistoiminnalle on ennusteltu kivuliasta kuolemaa.
"En ole sillä tavalla uutisuskovainen, että journalismi olisi jotenkin jumalainen tapa julistaa totuutta. En vaan keksi parempaakaan systeemiä ajankohtaisten asioiden kertomiseen", Rönkä oikoo.
Yleisradiossa leikkauksia tehtiin ennen taloustaantumaa. Sopeutumissäryt on sairastettu. Yle on taas tuotemerkki, jota ei tarvitse hävetä, Rönkä sanoo.
Mainosrahoitteisessakin mediassa työskennellyt Rönkä kehuu, että julkisen palvelun yhtiössä on hienoa tehdä työtä, jolla on merkitys.
"Tulee olo, että ulkopuolella on ihmisiä, jotka tarvitsevat ja myös haluavat palvelujamme. Ei tarvitse myydä mitään pilputinta, luoda keinotekoisia tarpeita."
Uutistarjonnan määrä on räjähtänyt käsiin. Samalla tehdyn työn jälki tasapäistyy. "Uutistyöstä on tullut tehollista, mutta myös teollista toimintaa. Huonoa jälkeä tehdään vähemmän, mutta työstä on hävinnyt yllätyksellisyys."
Työ on muokannut toimittajista virkamiesmäisempiä.
"Nuorempana ihasteli, kun pääsi tekemään töitä älykkäiden ja suurten persoonallisuuksien kanssa. He olivat melkeinpä liian fiksuja tälle alalle: Knud Möller, Sinikka Arteva, Markus Similä...", Rönkä luettelee.
Kun kuvaruutu pimenee ja Rönkä riisuu pikkutakkinsa, hän tekee muodonmuutoksen dekkarikirjailijaksi.
Ei muutoksessa ole dramatiikkaa. Siinä, että uutisvirrasta vaskaava toimittaja kirjoittaa uskottavia, palkittuja ja kohtuullisen menestyviäkin dekkareita, ei pitäisi olla mitään kummallista.
"Ei minulla ole ollut ajatusta, että pitäisi kirjoittaa sen takia, etten voi sanoa kaikkea uutisissa."
Röngän kirjojen päähenkilö Viktor Kärppä on inkeriläinen paluumuuttaja, joka kotoutumiskoettelemuksissaan mittaa suomalaista asenneilmastoa.
"Olen pyrkinyt rakentamaan jokaiseen kirjaan niin sanotun Stakes-teeman, ajankohtaisen yhteiskunnallisen kysymyksen. Ensimmäiseen se tuli luontevasti, kun paluumuuttajuus oli yleinen keskustelun aihe."
Kirjoittaja on saanut kiitosta huolellisesti rakentamastaan asetelmasta. Kärppä on uskottava hahmo uskottavissa kulisseissa.
"En missään nimessä halunnut sijoittaa Kärppää toimittajaympäristöön, tehdä hänestä itseni näköistä. Viktor Nikolajevitsh Kornostajev on minua kymmenkunta vuotta nuorempi, pari senttiä pidempi - ja parempi hiihtäjä."