Suuri sininen silmä katsoo tiukasti kohti. Silmä on painettu kirjan kanteen. Kirja on Matti Röngän, 46, esikoisteos Tappajan näköinen mies. Se ilmestyi vuonna 2002.
Kirjan sankarina seikkailee Viktor Kärppä, paluumuuttaja Sortavalasta. Ehdin lukea dekkarin alkua vajaat sata sivua ennen kuin tapaan kirjoittajan. Rönkä sanoo, etteivät monet haastattelijat ole lukeneet lainkaan. Silti juttu syntyy.
Hänen silmänsä näyttää aivan selvästi siltä samalta kuin kirjan kannessa. Mies ei ole vähääkään tappajan näköinen. Rönkä vaikuttaa yhtä mukavalta kuin yleensä kaikki kokeneet toimittajakollegat.
Matti Röngän silmät ovat televisiosta tutut. Yli miljoona ihmistä tuijottaa niitä Ylen tv-uutislähetyksistä silloin kun Rönkä istuu studiossa uutisjuontajana.
Kamerat rakastavat suuria silmiä, koska ne vangitsevat katsojan. Valokuvaaja ei jätä omaa onnistumistaan sen varaan, vaan työntää salapoliisin perinteisen apulaitteen, suurennuslasin, Röngän kouraan.
Röngän tuorein dekkari Pettäjän tie saa miljoonayleisön, kun se julkaistaan yhtä aikaa 22 suomalaisessa sanomalehdessä 26.6.-31.7.2006.
Dekkari sopii aloittelijalle
Moni toimittaja aikoo kirjoittaa kirjan, mutta kaikki eivät koskaan kirjoita. Ihmettelen ääneen, miten Rönkä ryhtyi kirjailijaksi, vaikka on tv-toimittaja, eikä kirjoita työkseen.
Rönkä muistuttaa, että on käynyt Sanoma Oy:n toimittajakoulun ja tehnyt työtä niin sanomalehdissä, radiossa kuin televisiossakin. Viime vuodet ovat kuluneet uutispäällikkönä Ylessä.
"Kun tekee puoliluovaa työtä eli kirjoittaa koko ajan juttuja, ei sanomisen pakkoa ehkä ole. Itselläkin nuoruus hupsahti ohi kovaa uutistyötä tehdessä. Nelikymppisenä aloin ajatella, jalostuuko pomohommissa ihmisenä."
"Uutisjuontaja tekee pitkää päivää. Istun noin tunnin studiossa, kun teen viisi uutislähetystä päivässä. Katsojat ihmettelevät usein, mistä uutiset tulevat. Vastaan, että eivät ne ilmesty itsestään mistään, ne tehdään!"
Rönkä ryhtyi kirjailijaksi, kun halusi kokeilla pitkän jutun tekemistä. Aluksi hän tuumi, että se voi olla joko tv-dokumentti tai kirja. Dekkari tuntui aloittelevasta kirjailijasta sopivalta lajityypiltä.
Vuonna 2000 mies piti sapattivapaata, jonka aikana syntyi ensimmäinen versio Viktor Kärpän tarinasta kadonneen virolaissyntyisen naisen etsijänä.
Kolmen kuukauden tiivis kirjoitusrupeama osoitti, että iso tekstimassa pysyy hanskassa. Ajatuksissa hahmojen tarinat rakentuivat vieläkin suuremmiksi kuin mitä teksti paljastaa.
"Hahmojen sosiaalinen viitekehys, henkilöhistoria ja ajankohdan yhteiskunnalliset tosiasiat muodostavat kokonaisuuden, joka luo todentuntua. Heidän reaktionsa tapahtumiin syntyvät luonnostaan."
Totta ja kuviteltua
Rönkää kiinnostaa kaikille tuttujen moraalisten ongelmien siirtäminen vieraaseen ympäristöön. Hän uskoo lukijan tajuavan laajemmat yhteiskunnalliset yhteydet yksilön kohtaloon paneutuessaan.
Venäjän Karjala tuli tapahtumapaikaksi siksi, että muutto sieltä Suomeen oli oikeasti ajankohtaista viime vuosituhannen vaihteessa. Venäjällä jonkin verran matkaillutta Rönkää kiinnosti myös maailman jyrkin elintasokuilu Suomen itärajalla.
"Suomalaisten Venäjä-tietoisuus on yllättävän vähäistä. Lapset ovat kiertäneet lomillaan Kreikassa ja Amerikassa, mutta harva on poikennut Viipurissa."
Viime syksynä ilmestynyttä kolmatta Viktor Kärppä -dekkariaan varten Rönkä kävi tutustumassa Vienan Karjalaan: Jyskyjärveen, Paanajärveen, Vuokkiniemeen ja Solovetskin luostariin.
Rönkä pitää tärkeänä, että tarinoissa on aitoja tuoksuja ja makuja. Se on kuitenkin vain todentuntua, ei yksi yhteen todellisuutta.
"Sijoitin Viktor Kärpän toimiston tiettyyn taloon Helsingin Hakaniemessä. Osoite tuli kuitenkin toisek si kuin ajattelin, ja niinpä taloa ei oikeasti ole olemassa, hän hymähtää kömmähdystään."
Matti Röngän kesädekkarin aloitus sivulla 38.