Newzak on sukua markettien ja hissien taustamusiikille muzakille. Newzak tarkoittaa jatkuvaa uutislähetystä, jota tv, radio, verkkosivut ja kännykkäpalvelut puskevat kuin henkensä hädässä.
Muzak virittää ihmisen hömelöön ostostunnelmaan. Newzak tuntuu ”tärkeältä”, jotta kuvittelisimme maailmassa koko ajan tapahtuvan jotakin. Newzak on kuin mämmiä, joka annostellaan pieniin roveisiin ja syötetään eri välineillä.
Miten tämän päiväinen tapaus Jeesus pilkottaisiin uutisiksi?
Alkuun mobiilipalvelu tökkäisi 137 merkin sähkeen puhelimeen: ”Jeesus Nasaretilainen kavallettu pusulla. Tuoreimpien tietojen mukaan kavaltajana toiminut Juudas, joka oli ensin syönyt samasta vadista kuin oppi-isänsä.”
Yle pistäisi peliin Arvi Lindin ja ylimääräiset uutiset: ”Uutisista hyvää päivää. Ristiriitaisia tunteita Lähi-idässä herättänyt Jeesus Nasaretilainen on todettu kuolleeksi. Asian varmistui äsken. Nasaretilainen tunnetaan vuorisaarnastaan.”
Tv näyttäisi kuvaa oikeudenkäynnistä ja pikakuljetuksesta Golgatalle. Arvi jatkaisi: ”Käräjäoikeus tuomitsi Nasaretilaisen eilen ja hänet naulittiin ristiin tänään. Kröhöm... anteeksi. Amnesty on protestoinut voimakkaasti teloitusta. Heidän mukaansa se ei sovi rikollisille, saati sitten poliittiselle vangille. Kirjeenvaihtajamme tapasi yhden tuomareista, Leena ole hyvä...”
Paikallisradioketju hoitaisi tapauksen äänilevyjen välissä: ”Nyt on tän tunnin vikabiisin aika. Sit meitsi lähtee viettään toooosi pitkää perjantaita. Kaikki tietää et tuol Jersalainissa on laiha hippi pakotettu kantaa hirmu ristii ja taakkaa niinku mäkee ylös. Siks nyt pannaa heviä tuleen, vanha kunnon Black Sabbath...”
Satelliittikanava olisi raportoinut paikalta jo viikon: ”Täällä Epäilevä Tuomas, CNN. Koko kaupunki kuohuu. Eräät uskovat kuolleeksi julistetun Jeesuksen olleenkin valekuollut. Hän olisi näin naruttanut tuomionsa toimeenpanijoita. Olen seissyt nyt monta tuntia tässä erään suvun hautapaikalla, jotta voisin katsojille todisteeksi koskettaa tätä valekuollutta. Häntä ei ole näkynyt. Mutta minulla on tässä Maria Magdalena, joka...”