Etla arvioi, että Suomeen syntyy kuluvalla hallituskaudella noin 120 000 työpaikkaa. Läheskään kaikki niistä eivät ole hallituksen ansiota, vaikka julkisen vallan toimilla on oma roolinsa.
Hallituspuolueet keskusta, kokoomus ja siniset vihjailevat mielellään, että hyvä työllisyyskehitys on osaltaan hallituksen ansiota. Oppositiopuolueet puolestaan antavat ansiot maailmantalouden kehitykselle ja esimerkiksi Euroopan keskuspankin maltilliselle korkopolitiikalle.
Lännen Media kysyi Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtajalta Tuomas Kososelta ja Etlan tutkimuspäälliköltä Antti Kauhaselta, onko hallituksella ollut vaikutusta työllisyyteen.
Lyhyesti sanottuna: todennäköisesti on.
– Tutkimusmielessä ei voi faktana sanoa, että hallituksen toimilla olisi varmasti vaikutusta. Sitä ei myöskään voi sulkea pois, ettei vaikutusta olisi. Ainakaan kaikki työllisyyskasvu ei ole hallituksen ansiota. Näkemyksemme mukaan työllisyyden kasvu alkoi ennen kuin hallituksen toimenpiteitä otettiin käyttöön, Kosonen pohtii.
Etlan tutkimuspäällikkö Kauhanen arvioi, että hallituskaudella syntyy noin 120 000 työpaikkaa.
– Esimerkiksi kilpailukykysopimuksen vaikutus on ollut arviomme mukaan noin 20 000–30 000 työpaikkaa. Kansainväliset suhdanteet ovat toki merkittävä tekijä. Suhdanteiden kehitys välittyy pienille, avoimille talouksille, joille vienti on tärkeätä, Kauhanen miettii.
Kiky ja työttömyysturvan leikkaukset vaikuttaneet
Työttömyysturvan leikkauksilla on todennäköisesti ollut myös vaikutusta talouteen. Hallitus on esimerkiksi lyhentänyt ansiopäivärahan enimmäisaikaa 500 päivästä 400 päivään. Lisäksi peruspäivärahan ja työmarkkinatuen omavastuuaika piteni viidestä päivästä seitsemään päivään.
Kauhanen muistuttaa keväällä valmistuneesta Nordean ekonomisti Olli Kärkkäisen ja THL:n tutkimuspäällikkö Jussi Tervolan tekemästä selvityksestä, jossa tutkittiin hallituksen talouspolitiikan vaikutuksia työllisyyteen ja tuloeroihin.
Valtioneuvoston kanslialle tehdyssä selvityksessä todetaan, että sosiaaliturvan ja verotuksen muutokset ovat parantaneet työnteon kannustimia.
– Merkittävimpiä toimia ovat olleet veronkevennykset, työttömyysturvan leikkaukset ja varhaiskasvatusmaksujen alentaminen. Työnteon kannustimien paraneminen on lisännyt työllisyyttä arviolta 33 000–42 000 henkilötyövuodella, Kärkkäinen ja Tervola kirjoittavat.
Kauhanen nostaa kilpailukykysopimuksen ja työttömyysturvan uudistamisen hallituksen merkittävimmiksi työllisyyttä edistäneiksi toimiksi.
– Arvioimme kilpailukykysopimuksen vaikutuksia työvoimakustannusten alenemisen perusteella, Kauhanen sanoo.
Kosonen arvioi, että kilpailukykysopimuksella on ollut muitakin vaikutuksia kuin pelkkä työvoimakustannusten alentaminen.
– Työmarkkinajärjestöt pystyivät sopimaan kilpailukykysopimuksesta, eikä lakkovyöryä tullut. Tämä ja saavutettu palkkamaltti eivät olleet pelkästään hallituksen ansiota, hän toteaa.
Vasemmistohallituskin olisi voinut tehdä tulosta
Sankarin viittaa Kosonen ei Sipilän hallitukselle ihan helposti ole antamassa. Hän muistuttaa, että toisenlaisilla ratkaisuilla voitaisiin olla samankaltaisessa tilanteessa kuin nyt.
– Vasemmistohallitus olisi karsinut vähemmän koulutuksesta ja muusta julkisesta sektorista sekä nostanut mahdollisesti verotusta. Julkisellakin sektorilla on työpaikkoja. Palkkamaltti olisi todennäköisesti säilynyt muutenkin. Onko Sipilän hallituksessa jotakin ainutlaatuista, Kosonen miettii.
Kosonen on myös sitä mieltä, että jokin rooli hallituksen toimilla on, mutta kaikkein ratkaisevin tekijä se ei ole ollut.
– Henkilökohtainen arvioni on se, että työllisyyden paranemisella on paljon tekemistä maailmantalouden kasvun kanssa. Lisäksi jo muutaman ison yrityksen tilanteen paraneminen voi näkyä merkittävästi. Hallitus ei voi paljon vaikuttaa siihen, miten yrityksillä menee. Työllisyyden kasvu alkoi Suomessa ennen hallituksen toimia, hän sanoo.
Tunteita kuumentaneen aktiivimallin vaikutuksia on sekä Kososen että Kauhasen mukaan vielä mahdotonta tarkasti arvioida. Aktiivimalli tuli voimaan tämän vuoden alussa.
– Teoreettisesti aktiivimalli voi näkyä uusimmissa luvuissa. Se on patistava toimi ja voi aktivoida työttömiä. Jos sen vaikutus jää pieneksi, on mietittävä, mitä tapahtuu heille, jotka eivät aktivoidu. Työttömyysturvan heikkeneminen voi hankaloittaa heidän asemaansa, Kosonen miettii.
Tilastointia tehdään eri tavoilla
Aktiivimallin ja työllisyyden kehityksen seuraaminen ylipäätään on tilastoissa hieman moniulotteista. Työvoimatutkimuksessa esimerkiksi työllisiksi lasketaan henkilöt, jotka ovat tutkimusviikolla tehneet ansiotyötä vähintään tunnin, vaikka tunnin työllä ei kukaan elä. Tilastokeskuksen asiantuntijoiden mukaan tutkimusta tehdään näin, jotta tulokset ovat kansainvälisesti vertailtavia.
Vähäisiä työtunteja tekeviä ei kuitenkaan ole kovin suuri osa työllisistä. Vuonna 2017 heitä oli Tilastokeskuksen mukaan noin 28 000. Vähäisiä työtunteja tekevien määrä on kuitenkin ollut kasvussa viime vuodet.
Työllisyyden kasvussa on ainakin tänä vuonna ollut jonkin verran kokoaikatöiden lisääntymistä.
– Vuoden toisella neljänneksellä työllisyyden kasvu on kuitenkin pääasiassa tullut yksityisellä sektorilla kokoaikatyötä tekevistä. Toisella neljänneksellä työllisiä oli 79 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Näistä 12 000 teki osa-aikatyötä palkansaajana, kirjoittivat asiantuntijat Ulla Hannula ja Liisa Larja Tilastokeskuksen blogissa elokuussa.
Myös työttömien laskemisessa käytetään erilaisia kriteereitä. Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2018 heinäkuussa 183 000, mutta työ- ja elinkeinotoimistoissa oli heinäkuun lopussa kaikkiaan 284 000 työnvälityksen säädösten mukaisesti työttömäksi työnhakijaksi tilastoitua.
Työttömiä lasketaan esimerkiksi vuoden viimeisenä työpäivänä töissä olemisen perusteella tai siitä, jos on ollut vuoden aikana vähintään 6 kuukautta työttömänä. Yhtenä määritelmänä on myös se, onko ollut tutkimusviikolla työtä vailla.
Kaikki tilastot vahvistavat kuitenkin sen, että työttömyys on vähentynyt ja sitä pitäisi yhä vähentää.
